Mangomaniasta persimoneihin

Saanen esitellä uuden intohimoni -persimonit! Nämä makeat möllykät testasin hiukan ylikypsinä viime viikolla. Maultaan nämä ylikäyneet yksilöt muistuttivat lähinnä papayaa. Tänään näin kaupassa niin terveitä yksilöitä, että oli ihan pakko antaa uusi mahdollisuus. Ja kuulkaas kerron, että kannatti! Persimonit saapuvat Suomeen Epsanjasta.

Kuva

Täydellisen kypsän ja sopivan makean yksilön löytää käyttämällä silmiää ja tuntoaistejaan. TÄydellisen yksilön pinta on sileä, kuori on napakka, mutta kokonaisuudessaan hedelmän pehmeys on oltava luokkaa "kypsä mango" eikä porkkana. Raa'alla persomonilla saa vaikka vesilnnun hengiltä. Vielä ei ole selvinnyt, että riittää syömiseen pelkkä peseminen, mutta kuori on ollut sopivan napakka, joten olen kuorinut hedelmät.

Kuva

Tämä kaveri on ollut todennäköisesti jonkin geenimanipulaatiomutaation kohde. Tai voihan luomussakin olla voimaa. ;)

Luomusta aasinsiltana aiheeseen THE NAKED TRUTH. Mielettömän tärkeään ja jaloon tekoon ovat monet blogisisaret taipuneet männä viikoilla. Mielestäni on upeaa, että useat sadat nuoret naiset ovat tarttuneet tähän haasteeseen ja näpäyttäneet ihmisiä, joiden kauneusihanteet ovat rakentuneet nykyajan keinotekoisesti rakennettujen ihanteiden ympärille.  Kun riisutaan ne ripset, kynnet, hiukset ja muut naamarit, niin mitä monestakaan jää enää jäljelle? Niin mielettömän upeita ja kauniita naisia on tarttunut tähän haasteeseen!  Itsehän en ole naamatauluani täällä vielä toistaiseksi vilauttanut. Mutta jos se päivä joskus koittaa, lupaan startata sen tämän kamppanjan tiimoilta.  Vaviskaa photoshopit, barbit ja kenit -kohta on netti täynnä luonnonkauniita naisia ja miehiä!

Jouluksi kotiin

Eipäs ole enää kuin YKSI kuukausi jouluun, ihanaa! Olen totaalisesti jouluihmisiä. Tuntui, että lapsena joulu tuntui ihan eriltä. Ehkä nyt "aikuisena" täytyy asennoitua joulun odottamiseen eri tavoin. Kasa lahjoja, leluja ja vaatteita -joulupukiltahan ne tulevat. Ei sitä lapsena tajunnut miten paljon vanhemmat satsasivat tähän vuoden parhaimpaa päivään, jotta siitä tulisi onnistunut. Tänä vuonna olen päättänyt, että joulua odotetaan eri tavoin. Rennosti.

Joulua pitää fiilistellä pitkin koko kuukautta. Leipoa, kuunnella joulumusiikka, käydä ehkäpä konserteissa, juoda glögiä ja askarrella. En ole askarrellut sitten kouluaikojen. Johtuen ehkäpä siinä saavutetusta valtaisasta menestyksestä. Kerran satsasin oikein tosissani yhteen maalaukseen kuvaamataidon tunnilla ja sain opettajalta kommenteiksi " Joo tosi kiva tollanen vähän lapsenomainen, menis hyvin jonnekin lastenhuoneeseen." Thanks.

Siinä se on. Oma tupa ja perunamaa. V:n kanssa iski perspiraatio ja päätimme tehdä jouluksi piparkakkutalon! Taikina ostettiin kaupasta valmiina, 2 pakettia riittää. Kaavoja emme jaksaneet piirtää, joten toteutimme villinä oman käsityksemme piparitalosta.

  


 Koristeina toimivat ihan perinteiset Amerikan pastillit, vaaleanpunainen ja valkoinen sokerikuorrute. :)Osat liimatiin kiinni sulatetulla sokerilla -ja on muuten tarkkaa puuhaa ettei näppejään polta!






 Kun taloa rakentaa pelkän perspiraation vallassa ja vieläpä vapaalla kädellä, niin lopputulos ei aina ole niin "tasapainoinen". Omaperäinen siitä kyllä tuli.

Ei ole kaikki sivut ihan suorassa eikä edes tasapainossa, mutta hyvä siitä tuli! Ainakin kasassa pysyy. Lopputarkastusta odotellessa..

Lämpöistä joulun odotusta kaakille! :) Jouluaskartelusta minulla on vielä visio ihan kuulkaas männynkävyistä, mutta katsotaan mitä siitä tulee. You guys will be first to know. ;)

Viikon kruunaus

Ah, työviikko takana. Aikaa vähän hölläillä. Yeah right. Laitettiin heti tuulemaan perjantaina klo 17.00. Siivottiin monta tuntia, että olisi joulun odottaminen vähän miellyttävämpää. Ja tulipas puhdasta.

Siivouksen päätteeksi oli jo kaavailtu pientä tsemmpipalkintoa. Mikäs sen parempi palkinto kuin hyvä ruoka ja viini?

Serranon kinkkua cantaloupemeloneilla, nam nam. Kaupasta tarttui matkaan myös uusi tuttavuus, persimon. Aikaisempaa kokemusta ei tästä eksoottisesta hedelmästä ollut, enkä siis todellakaan tiedä miten tätä tulisi oikeaoppisesti syödä. Pesin kuoren ja KUORIN sen. :D En tiedä oliko se yhtä välttämätöntä kuin olisi kuorinut mustikkaa, mutta tulipahan ns. luomuna "ineen".

Ruokatrippiä jatkettiin sitten kirjolohisalaatilla maalaisbrie juustolla. Kaikki tämä huuhdottiin alas italialaisella Trifula punkulla. Meiltä löytyy kotoa pullon etiketistäkin tuttu tryffelikoira ja pakkohan tätä oli testata. Maultaan aika mukava, muttei kovin vahva.

Olen jatkanut tätä äitini jakamaa elämäviisautta ruokakulttuurissa myös Brunalle, pienin muutoksin tosin. Kaikkea voi maistella niin kauan kuin se ei ole suklaata, viinirypäleitä tai purkkaa. Brunastakin löytynee eräänlainen kulinaristi. Kaikkea ei sentään hänenkään rautamassu sulata..

Syyllinen palasi rikospaikalle.

Ihan kuin pieni lapsi. Kasvikset jää lautaselle, mutta herkut uppoaa nakkeineen ja jäätelöineen koskatahansa. Ilmeestä päätellen "olen syytön".

Tänään on ollut täydellinen lazy lauantai. Huomenna taas duuniin, mutta sitä ennen otan pienen annostuksen Vain elämää-sarjasta, joka on kaiketi Suomen tv-historian paras ohjelma sitten valovuosiin! Muksaa viikonloppua. :)

Tiramisusta misuksi?

Screw you sofa and lazy asses! Tämä persuus sai eilen pienimuotoisen sysäyksen, sanotaampa sitä vaikka inspiraatioksi.

Inspiraatio nimeltä tiramisu.

Eilen illastimme piskuisella työtiimillämme aivan ihanassa pienessä italialaisessa ravintolassa. Tuhdin ja ah- niin maukkaan pasta-annoksen päätteeksi tein jotain todella odottamatonta. Tilasin jälkkäriä. Tiramisua. Minä, joka en koskaan tilaa jälkiruokaa. Se johtunee äidin antamista muutamista viisaista elämän nuorista. Äiti opetti aina, että lautasta ei saa palauttaa tyhjänä. Seuraa se, että ettei jaksa enää syödä viikkoon mitään. Ja se toinen, monastikkin tuhoon ja turmaan minut ajanut neuvo oli maistaa kaikkea, edes vähän. Eilen sattui sitten niin, että ne kaikki kaksi aivosoluani törmäsivät toisiinsa ja nämä viisaudet sekoittivat pääni. Mikä infernaalinen ähky tästä seurasikaan! Heräsin keskellä yötä panikoimaan, että joko on aamu ja kaurapuuron keittoaika.

Tänään eilistä viisaampana ja myös töistä inspiroituneena päätin, että tämä laiska laaman takamus on aika saada liikkeelle. Ja lähtihän se! Kymmenen s*akelin kilometria tuntiin !! Mikä fiilis. Tästä on tehtävä tapa.

Brunis näyttää mallia viime keväältä.

Täällä kovasti koitetaan siis päästä "joulukuntoon". Miten siellä kalpean ruudun toisella puolen? :) Huomennahan se taas koittaa, PERJANTAI !!

Sparkle, Ruby Sparkle.

Kertakaikkiaan, aamen. Marssin perjantaina paikalliseen The Body Shopiin tarkoituksenani löytää täydellisen sävyinen draamaa huokuva huulipuna pikkujouluihin. Koska silmiin en saanut sotkea mitään, tuntui että kasvoissa täytyi olla edes jokin kiintopiste. Ja tottahan se sieltä löytyi. Syksyn uutuus, Ruby Sparkle! Myyjä suositteli, minä emmin. Ei ollut ihan se tummanpuhuva draaman sävy, kuin mitä etsin. Kun muuta ei ollut tarjolla, valitsin Rubyn -ja voin kertoa, että kannatti!

Suosin yleensä vaaleita huulikiiltoja tai punia. Tämä oli siis punaistan huulten debyyttini julkisilla paikoilla ever. (Mukaan ei siis lasketa niitä kotikokeiluja reikäisissä yöppäripökissä ja muikisteluja peilin edessä.) Silmiin sutaisin kultaa ja se sopi todella hyvin Rubyn kaveriksi, koska siinä on myös pienen pieniä kultahippuja. Ruby tuntui huulilta ihan täydelliseltä, kuin huulirasvalta. Ei kuivattanut, eikä tietääkseni sotkenut. Sain kovasti kehuja tästä "uudesta lookista", jotta pitäisi kuulema aina näyttää tältä. :D Ööö, itse olen hieman toista mieltä, mutta kyllä se oli ihan onnistunut kokemus. Vaihtelu virkistää.

Perjantaina en ehtinyt kuvia paljoa napsimaan, joten sipaisin pikapikaa punat äsken huuliin. :)

Lauantaina suuntasimme sitten kaupoille. Tili tuli, tili meni -kirjaimellisesti. Kävimme Finnmarin tehtaanmyymälässsä pitkästä aikaa kynttiläostoksilla. Parkkipaikalla saavuttuamme huomasimme, että samoin olivat ajatelleet kymmenet muutkin. Puoti oikein kuhisi porukkaa. Uusi kiva kahvilakin oli sen sisuksiin saatu mahtumaan. Koriimme eksyivät myös nämä kynttilänjalkakaunottaret! Vähän sellaista vanhan ajan henkeä, mutta silti modernia. Me like very much!

Tänään sitten iltapalaksi vielä omatekemät ruisburgerit ja tortut. Kyllä kyljet taas kiittää.

Drama Queen -make my day

Aikaisemmassa postauksessani kerroinkin tästä mukavasta sattumasta silmässäni eli silmäluomen tulehduksesta. Tohtori kirjoitti voidetta ja kielsi kosmetiikkatuotteiden käytön. Sinänsä tämä ei ole kova menetys, sillä normaalisti arkiaamuisin meikkausrutiiniin upppoaa sen 10- max 15 minuuttia. Ripsarit, kajalit, kulmat, poskipunat ja meikkivoiteet -that's it. Mutta kun.. Olisi ne pikkujoulut perjantaina.

Kuva täältä.

Tämä luonnollinen silmäluomen kohotus-operaatio (kuten sitä itse kutsun) siis hieman rajoittaa tätä juhlapänttäytymistä. Yleensä panostan eniten silmiin ja jätän lopun naamataulusta sitten neutraalimmaksi, niin sanotusti herran haltuun. Mutta sitten tämä iski kuin salamakirkkaalta taivaalta! Ne burgundin punaiset huulet ja nude-meikki.  Ja sitten löysin tämän kuva -rakkautta ensisilmäyksellä indeed! Pikkusen sutaistaan kultaa luomiin (sen tämä luomi on pakko kestää) ja sitten punaa huuliin. Miinuksena tällä drama queen lookilla on luonnollisesti se, että huulipunan sävy korostaa niitä pieniä keltaisen sävyjä, joita lähestulkoon meidän kaikkien hampaissa varmaan on. Mutta kai sitä välillä voi olla suu supussakin? NOT. :D Punaiset hiukset puuttuu, mutta ajaisikohan tonttulakki saman asian?

Looking good, right?

Kesäisin sitä mussutetaan, naatiskellaan kaiken maailman herkuista. Ja sitten syksyllä -odotetaan. Laitetaan kädet ristiin ja toivotaan, että se jokasyksyinen pomppufiilis valtaisi kehon ja mielen. Jos inspiraatio ei lähde tästäkään, niin otetaan käsittelyyn se "next best buddy" eli ihan vanhakunnon peili. Puristellaan poskia, todetaan doublen TAAS vähän ottaneen lisää pinta-alaa naamataulusta ja sitten pyöritään tuskissaan koko vartalopeilin edessä -reidet ovat taas levinneet ja allit kohdanneet painovoiman. Damn.

Am I? Kuva täältä

Jos todellisuuden taju ei tässäkään vaiheessa kohtaa inspiraatiota, niin mietitäämpä seuraavaa motivaattoria. Itsellänihän se on JOULU. Joulu, syömisen ja herkuttelun luvattu juhlapyhä. Päivät ja yöt läpeensä saa herkutella kinkulla ja porkkanalaatikoilla. Onneksi joulu kestää virallisesti vain sen pari päivää. Jos kuukauden päivät tuolla "dietillä" vetää, niin tulokset ovat takuuvarmat.

Jostain syystä mitään ei tänä syksynä ole tapahtunut. Vannon, että olen istunut ensin kädet ristissä sohvalla ja katsonut Juttaa, joka jaksaa jumpata vaikka jouluaattona. Olen pyörinyt peilin edessä ja kokeillut liian pieniä vaatteita. Olen myös ottanut yliannostuksia herkuttelun suhteen -JA MITÄÄN EI TAPAHDU.

Jokasyksyinen treenivimma on iskenyt aina jossain vaiheessa. Jouluksi on oltava kunnossa. Muuten ei voi syödä hyvällä omalla tunnolla. Eletään siis jo varsin kriittistä aikaa. Pikkujouluaikaa tarkentaakseni. Tarkoitus oli panostaa ja näyttää hyvältä uudessa Gantin pikku mustassani tulevana perjantaina. Luulempa, että tämä jäi vain ja ainoastaan tarkoitukseksi. Se, että tämän syksyn treenit ovat loistaneet poissaolollaan antavat ensimmäiset pointsit. Toisen "looking good" pointsin antoi tänään Terveystalon tohtori, joka kirjoitti allekirjoittaneelle silmävoiteen tulehtuneeseen silmäluomeen. Kun kaikki tämä ynnätään yhteen, lopputulos on kaiketi vähintäänkin viehkeä.

Tästä hieman "taantuneena" ajattelin vielä, että what the hec. Antaa mennä! Iltapalaksi V:n pyöräyttämiä lettuja kermavaahdolla ja mansikoilla. Kyytipoikana kaakattie kermavaahdolla. Kyllä sinne lenkille kerkiää vielä huomennin, right? ;)

Tänään tiesin löytäneeni keittiön sielunkumppanin, kun V kysyi lettuja paistaessaan, että pitääkö näitä kääntää? Pakki levisi totaalisesti :D

Mistä se inspis nyt kaivettaisiin, laittakaas tähän saamattomaan runkoon nyt vähän potkua!! :)

Isi kiusu minnuo!

Maailman paras isi on urheiluliikkeessä töissä. Maailman parhaalta isiltä saa aina uusimmat ja cooleimmat urheilukamat. Isi tsemppaa aina, oli se sitten pesäpallossa tai taekwondossa. Believe me, you name it -I've tried it. Onhan jokaisessa perheessä tietysti oltava se yksi realisti -äiti <3.

"Isi kiusu  minnuo", minä huusin ja juoksin aina isin syliin työpäivän päätteeksi. Muutamat hampaan alut irvistivät pienistä leukapielistä ja naama oli vähintäänkin kuin Naantalin aurinko kesäkuumalla. Kun isi tuli töistä, me olimme aina veljeni kanssa viiden aikaan tanassa, ikkunasta odotimme isiä kotiin. Maailman parhaalla isillä oli aina ruskea nahkatakki tai musta toppatakki vuoden ajasta riippuen, jonka povitaskusta löytyi meille aina jotain erityisen mieluista -tikkarit! Se oli joko muumi-mallista tai sitten jotain muuta erittäin värikästä ja herkullista. Isi tiesi silloin, mistä narusta vetää. Ja tänä päivänä minä ehkä tiedän, mistä narusta vetää.Melkeimpä perinnöllistä siis.

Maailmanmatkaaja veljeni, äitini ja isäni. Kaikkeni.

"Isä, mulla pullopostia ois,

voitko hakea mut täältä pois?

On jo myöhä, mua väsyttää.

Ja ooh, Isä, laita valot karttapalloon.

Yksin olen niin alaston.

Voitko tulla ja mulle tien näyttää?"

                            Kaija Koo -Isä

Keiden kaikkien isät ovat läsnä, täällä jossain tai enkeleitä. <3

Työn hedelmiä

Eilisestä halkopitkosta tehtiin tänään pienen pieniä klapeja, kun juhlistimme rakkaan ystäväni  "25-vuotissynttäreitä". Klapit painelivat parempiin suihin ja leipuri oli tyytyväinen. Luulen, että harjoittelisin ahkerammin leipomista jos olisi joku pieni armeija niitä syömässä. Jos joka ilta leipasee tämän kokoluokan torttuja, niin voin kertoa ettei ikkunoiden ja ovien pinta-ala pian riitä, kun pitäisi päästä täältä ulos ostamaan lisää sokeria. :D

Tokihan tämä pitko olisi ollut esteettisesti kauniimpi kermapäällysteellä, mutta oikaisin tässäkin suhteessa. Tiskaaminen ei myöskään ole ns. mun juttu. :)

Matemaattinen lahjakkuuteni on jostain syystä jokseenkin rajoittunut, joten senkin piikkiin voidaan kai jotain laskea? Yläasteella tarjouduin kotitaloustunnilla leipomaan koko luokalle sellaisia ihania pikkuleipiä, joita syödään huurteisen maitolasin kanssa. Siinä kävi sitten niin, että kun itsekseni sain toteuttaa myös laskuosiot tuplatessani taikinan määrää, niin ensimmäinen virhe johti toiseen ja siitä kolmanteen. Tuli harvinaisen selväksi siinä rasvaa lapioidessani uunista ulos, että 125g rasvaa tuplana-annoksena ei ole 500g. :D

Nämä Reilun Kaupan neilikat on ostettu kohta kaksi viikkoa sitten ja ovat edelleen voimissaan -tai ainakin melkein. Muutama yksilö on jo nukkunut kyydistä, mutta ketäs se haittaa?

Tänään marssin kiukkuspäissäni paikalliseen Valintaloon, kun MyPack tietojen mukaan taikasaappaani olivat siellä olleet jo kuun alusta -eikä minulle ole lähetetty minkään valtakunnan ilmoitusta! Kyllä olisi viikon päästä nykinyt kun olisin todennut, että paketti on lähtenyt takaisin Svenska Postiin. Pientä varautuneisuutta Zalandon tilauksiin -eivät ainakaan ajallaan tule ja silloinkin ne on osattava itse hakea ilman erillisiä (luvattuja!) tekstareita. MUTTA EI SE MITÄÄN, kun paketista kurkistivat täydelliset, ah niin ihanat Audriet :)) Kyllä mä sanon, että huominen päivä kuljetaan taas viisi astetta keveämmissä fiiliksissä näiden taikasaappaiden ansiosta. ;)

Muutaman Uups!in kääretorttu

Ei, Leipuri Hiiva eikä kukaan muukaan sokeritohtori asu täällä. Silloin tällöin päässä naksahtaa ja haluttaa leipoa. Valitettavasti :D. Sanotaanko näin, että luovuus on se sana jolla lähtisin näin kärkeen kuvailemaan näitä luomuksiani. Olen äärimmäisen huono lukemaan ohjeita. Joo, onhan ne aina esillä, mutta kuka nyt niitä ehtii lukemaan? En ainakaan minä. Näpertäminen marsipaanista on sitten se vihoviimonen juttu, mistä minut saisi kiinni, never.

Näistä mun sattumuksista luomuksista olen joskus jopa huvikseni miettinyt pelkän blogin tai jopa kirjan kirjoittamista. Olisipahan vaihtoehtoja näille viiden michelin tähden kokkikirjoihin. Sen verran surkeitä niistä on tullut. :D Pakko myöntää, että pientä kehitystä on ehkä tapahtunut tässä vuosien kähmeessä. Tässä viimeisin MARJAPIIRAKKA pari kesää sitten:

Huomannet varmaan yhden yksinäisen mustikan, joka yrittää löytää tiensä pohjalta pinnalle?

Jotenkin siinä kävi niin, että pohja pääsi pinnalle ja päälliset pohjalle. Mitä tapahtui!? :D

Tänään oli taas sellainen päivä, että teki mieli uhmata vähän jumalia ja kokeilla leipoa jotain herkkua. Kääretorttua. Tällä historialla siitä tuli sitten nimeltään Muutaman Uups!in kääretorttu.

Mun naama irtoo!

Saanen esitellä perheemme ainokaisen, päivien pelastajan ja toisinaan myös tuhoajan -Brunan!
Neiti-näpsä viettää päivänsä uneliaissa merkeissä joko leppoisasti makuuhuonetta ja sänkyä vaihdellen tai sitten keksien kaikkea aivoja "sopivasti" aktivoivaa puuhaa. Toisinaan tuntuu, että tämä kaveri täyttäisi varmaan neuvokkaammin ristisanatkin puolestani jos vain osaisi puhua saatikka kirjoittaa. Nyt kun tämäkin on ääneen ilmoille laukaistu, niin..

Kaikki tämä "neuvokkuus" on meillä kyllä huomattu, ennemmin tai myöhemmin. Eräätkin kengät ovat löytäneet tuunaajansa, kun kaveri oli pieni. Mihin olisikaan mukavampaa hieroa kutiavia ikeniään kuin mamman lemppari Vagabongin saappaisiin?

 Kun herkkuhammasta on kolottanut niin Bruna ei ole jäänyt neuvottomaksi tässäkään tilanteessa. Miksi odottaa, että joku antaisi herkkuja kun voi marssia itse keittiöön oikealle laatikolle ja toimia. Ei ole homma eikä mikään avata keittiön laatikkoa, napata sieltä herkkupussi ja syödä paketillinen hammasluita päivän aikana. Massu saattaa snadisti pullottaa loppupäivän, mutta so what? I had fun.

Hittiä saanut Ikean pupu. Nämä kestää parhaiten, uskoisitko? :D

Mä joka päivä töitä teen..

Jeppistä jepulis. Mun maanantait alkaa jo näin sunnuntaisin. Ja voitte uskoa, miltä maanantaina tuntuu elää maanantai, toistamiseen.

Pusero Zara, bleiseri H&M, nahkavyö kirppalöytö, housut Vero Moda.

Piskuisen pinnallisesti täytyy kyllä todeta, että se mitä aamulla niskaasi nakkaat silmät vielä sirrillään vaikuttaa työpäivään.  Ja melkeinpä uskallan väittää, etten ole ainoa kenellä vanne alkaa kiristää päätä heti aamusta kun sopivaa puseroa ei löydy. Kun ei ole sitä ainuttakaan rievun raasua mitä ylleen laittaa.  Sisäinen kiukkupussi kasvaa ja heristää päätään siis jo heti aamusta. Päevä pilalla. Huono vaate = paska fiilis.

Sitten on niitä päiviä, kun liihotat sen viisi senttiä maanpinnan yläpuolella silkasta ilosta! Työmotivaatio on huipussaan ja virtaa tuntuu olevan enemmän kuin pienessä kylässä. Ja mitä siihen tarvitaan? Hyvä vaate! Kuvan Zarasta kesän alussa ostettu pusero on ollut monen moisen päivän pelastus. Värikin jo hohkaa silkkaa menestystä, eikö! :)

Kovasti tässä odottelen pakettia kotiin saapuvaksi Zalandosta. En antanut rasittavan mainoksen ottaa ylivaltaa itsestäni vaan tsekkasin sivut. Ja mitä sieltä löytyikään? Ne Vagabondin Audrie kengät, joita niin kauan olen jo himoinnut -ja vieläpä alennuksessa! Pari kertaa silmiä hieraistuani klikkasin hiirtä pari kertaa ja naps, kengät lähtivät postiin. Melkein jo nyt tunnen miten motivaatio ja virta latautuvat tähän persjalkaiseen pikku runkooni! Huurrr, minulla on tunne, että niistä tulee Glamin taikasaappaat!

Dear diary...

Tässä sitä sitten ollaan. Bloggaamassa. Can't believe myself. Ensimmäiset kosketukset blogimaailmaan olen saanut satunnaisesti selailemalla erilaisia blogeja.  Rakkaan ystäväni kerrottua, että hänelläkin oma blogi alkoivat kulmakarvani liikkua pakonomaisesti, kohota. BLOGI? Ei kai niitä kirjoita tavalliset ihmiset? Blogin tsekattuani jäin totaalisesti koukkuun. Ja niin jäin moniin muihinkin.  Monia ihania hää,- lifestyle- ja muotiblogeja on tullut selailtua niin töissä kuin kotonakin. Jossain vaiheessa jotain dramaattista tapahtui omassa pääkopassakin -uskaltaisinko minäkin yrittää?

Here we are. Kirjoittaminen ja kuvien ja napsiminenhan on hemmetin mukavaa puuhaa! Olen suunnitellut jo monta postausta päässäni etukäteen. Toteutus onkin jo sitten se kolikon toinen puoli. Rajoittuneiden atk-taitojeni vuoksi olen jo pelkästään tätä blogia kyhännyt pystyyn toista viikkoa :D Maasta se matonenkin ponnistaa! Jos tämä ensimmäinen päiväkirja merkintä saadaan ikinä ilmoille, niin toinenhan seuraa perästä. Right?

Rrrentouttawaa viikonloppua! Ihania nämä sateiset päivät kun saa vain olla ja polttaa kynttilöitä. :)