keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Run Forest Run!

Olen ollut aina suhteellisen kova urheilemaan. Lajit ovat vuosien mittaan vaihtuneet, ja kaikenlaista on tullut kyllä kokeiltua. Pisimpään harrastuslistalla on ehdottomasti keikkunut juokseminen. Välillä tulee niitä kausia, kun tulee juoksenneltua ihan totaalisissa fiiliksissä rapasieraimessa useita kertoja viikossa. Mikään maratoonari en vielä toistaiseksi ole. Puolikas maratooni kyllä kieltämättä houkuttelisi, mutta treenimentaliteettini toimii valitettavasti päinvastaisesti, kun minulle asetetaan jokin pakottava tavoite.


Ilmottaudut puolikkaalle maralle parhaimmillaan vuosi etukäteen ajatuksena, että treenaat itsesi huippukondikseen ja hakkaat kaikki maaimassa tehdyt ennätykset kertaheitolla -elämäsi ensimmäisellä puolikkaalla tietenkin. Jaksat käydä aktiivisesti lenkillä ehkä ensimmäiset kaksi viikkoa, kun lenkki alkaa luistaa ilman suunnatonta ketutusta. Jalat toimivat loistavasti, eikä Kiinan muurin päästä päähän veivaaminen tunnu haasteena kovinkaan ihmeelliseltä.



Toisille tuollaiset asetetut tavoitteet toimivat täysin päinvastaisella tavalla. Siinä missä nämä tavoitteet motivoivat toisia, lamaannuttavat ne allekirjoittaneen totaalisesti. Kaikki tekeminen tavoitteeseen pääsemiseksi alkavat ketuttaa ja hatuttaa siinä määrin, että torkkupeitto ja kaakattimuki hakkaavat tunnin juoksulenkin räntäsateessa mennen tullen ja palatessa. Heittämällä!



Nyt motivaatio olisi taas kohdillaan. No ei ihme, kattokaas mitkä popot! Omaa treeniä on nyt keväästä asti haitannut ihan oikea urheilullinen vamma (ei siis pelkkä asennevamma). Akilesjänteen ja kantapään kiinnikekohta (en kyllä mene takuuseen, että onko tuo oikein termein selostettu) on tulehtunut ja ärtynyt aika-ajoin, eikä normaali kävelykään ole ollut täysin kivutonta, saatikka juokseminen. Tulin siihen lopputulokseen, että vika voisi olla kengissä. Juoksukengäthän tulisi päivittää käytöstä riippuen 1-2 vuoden välein. Noh, nyt on uudet kengät. Asicset ovat olleet aina ykkösvalintani, eikä nytkään tarvinnut edes muita merkkejä vilkuilla. Tämä forest vannoo Asicsien nimeen. On ne hyvät kengät -kun tulisi vaan käytettyä.



tiistai 22. lokakuuta 2013

Kiitollisuutta

Harvemmin sitä tulee pysähtyneeksi, saatikka tajunneeksi kuinka hienosti asiat ovat. Tänään kesken hetkisen työpäivän kun kaahailin nelipyöräiselläni pitkin lähikuntia tajusin sen.

 
Onnellisuuteen liittyy monenlaisia erilaisia muuttujia ja tekijöitä. Viimeisimmät vuodet ovat olleet  minulle aikamoista pyöritystä kaupungista toiseen, työpaikasta toiseen. Matkalla olen tutustunut ihaniin ja valloittaviin uusiin ihmiseen, ottanut vastaan monenlaisia haasteita joista olen selvinnyt tavalla tai toisella. Miten mieltä onkaan lämmittänyt kun huomaan, että kaikesta huolimatta myös vanhat ystäväni ovat pysyneet menossa mukana. Perheeni on varmasti viettänyt lukuisia unettomia öitä minun liikkeitä seuratessaan, mutta silti olen saanut aina lopulta perheeni tuen taakseni. Vaikka ihminen olisi kuinka itsevarma, päämäärätietoinen ja vaikka missä maailmanluokan pontikkaliemissä keitetty en usko, että kukaan pärjää yksin tai jaksaa ainakaan kauaa ellei tiedä, että joku muukin uskoo siihen mihin tähtäät tai pyrit.


Minulla on ihana perhe. Olen saanut opiskella ja matkustella. Olen päässyt haistelemaan maailman tuulia pienen pätkän ulkomailla asuessani. Olen humputellut, asettunut ja tehnyt välillä ratkaisuja jotka ovat hajottaneet valmiit sapluunat tuhannen päreiksi. Hajottamisen jälkeen on aika siivota säpäleet ja koota siitä taas jotain ehjää.




Nyt sapluuna näyttäisi jälleen ehjältä. Minulla on kaikkea mistä on syytä olla pirun onnellinen. Vaikka perso kaikelle kauniille ja materialle olenkin, kyllä tämä onnellisuus on monen tekijän summa. Kun sinulla on koti, työ, ystäviä, olet terve ja sinulla on vielä joku kenen kanssa tämän kaiken voi jakaa on kiitollisuuden kaava mielestäni täydellinen.

Ei tällaista tule miettineeksi kovinkaan usein, mutta suosittelen. Oivaltamisen tunne on toisinaan aika mieletön.


maanantai 14. lokakuuta 2013

Pohojosen noeta

Viikonlopun ostosreissuilta tarttui mukaan tämä ihan mieletön kaulakoru. Nykyisin pidän harvemmin koruja rannekelloa, ja jotain perusrannekorua lukuunottamatta. Aikaisemmin en edes harkinnut rannekelloa, koska en osannut niitä pitää. Ehkä inho rannekelloihin tarttui ala-asteelta, kun kaikilla oli näitä Mikki/Minni kelloja muovi tai samettirannekkeella, YÖK. Itsellänihän oli sellainen varsin viehättävä Mikki rannekello, metsän vihreällä samettirannekkeella. Nii just kaikilla, eli toisin sanoen minulla oli.

 Tämä helmi tarrautui verkkokalvoilleni välittömästi kauppaan kävellessän ja tiesin, että tämä on kotiutettava.


Vähän sellainen noitamainen fiilis tästä korusta kieltämättä tulee. Ei puutu enää kuin noitarumpujen pauke, musta takkutukka sulkineen ja nahkatossut jalasta. Pidän yksinkertaisista ja jollain tapaa puhuttelevista koruista. Koruni ovat pääsääntöisesti hopeisia (ainakin väriltään), mutta viime aikoina olen hiukan lämmennyt myös kullanvärisille hiluvitkuttimille. Ostoslistalla olisikin kultainen överi rannekello.

Voihan se olla, että joutuu ehkä jonkun työtunnin tekemään sen överin ranteenkoristimisen hankkiseksi tekemään. Mutta pitäähän näitä tavoitteita olla. Viikonlopun synttäripaardeissa kaulaani koristikin tämä noita, mutta en kyllä saanut tästä sen kummempia kiksejä. Luuta jäi himaan, eikä ketään laulettu suohon. Ihana se silti on! :)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Pakasta vejetty jumpperi, boom!


Tättärää! Täällä ollaan taas, ja kädet täynnä, syvällä sopassa. Pahvilaatikoita on taas pyöritelty tässä taloudessa. On pakattu ja sitten taas purettu. Astiat ja omat kuteet on kutakuinkin tuotu uuteen kotiin. Serkkuni, joka luuli tulleensa pohojosesta meille lomalle, joutuikin raasu oikein kunnon työleirille.

Miehen poissa ollessa tein pientä omakätistä inventaariota serkkuni avustuksella astiakaapin sisältöön. Mun mielestä tällainen oma-aloitteisuus on ihan sallittua, jos puntarissa on pahvilaatikollinen huumorimukeja. Yksi ehdottimista lemppareistani oli erinäisiä eritteitä tuottava pikku ukko valkoisella taustalla. Myös possujono muki sai kyydin parempaan paikkaan. Nimittäin muistojen ja aarteidein kehtoon, eli paikkaan jonne päivän alo ei pahemmin paista. Mielestäni noita voi fiilistellä jatkossa verkkokellarissa.


Työleirin tauoilla käväisimme kaupungilla pyörimässä ja pikku roposiamme tuhlaamassa. Itse en kovin kummoisia ostoksia tehnyt, mutta löysin tämän aivan ihanan jumpperin! En tajunnut edes ensin, että tätä komeutta koristaa gepardi/pantteri/mikä lie, ennen kuin sovituskopissa valo välähti tajunnassani.

Ensi viikolla uudet kuviot alkavat saada niitä uusia sävytteitä, kun uuden duunin perehdytys alkaa. Iik, pitäkää peukkuja. En edes yritä huijata teitä  -mua jännittää ihan törkeesti! ;)














sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Minä sinua vaan

ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa
Read more at http://lyricstranslate.com/en/jenni-vartiainen-min%C3%A4-sinua-vaan-lyrics.html#PTKlgPbQ7t3FP9XV.99
                                                      Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee

                                                      Entä jos sen voima niin vain vähenee

                                                      En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa

                                                      Enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa
hmiset kuin mantraa sitä toistelee
entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa
Read more at http://lyricstranslate.com/en/jenni-vartiainen-min%C3%A4-sinua-vaan-lyrics.html#PTKlgPbQ7t3FP9XV.99
ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa
Read more at http://lyricstranslate.com/en/jenni-vartiainen-min%C3%A4-sinua-vaan-lyrics.html#PTKlgPbQ7t3FP9XV.99
 
ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa
Read more at http://lyricstranslate.com/en/jenni-vartiainen-min%C3%A4-sinua-vaan-lyrics.html#PTKlgPbQ7t3FP9XV.99
ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa
Read more at http://lyricstranslate.com/en/jenni-vartiainen-min%C3%A4-sinua-vaan-lyrics.html#PTKlgPbQ7t3FP9XV.99


                                                     Ja jos joku päivä sinä enää et
                                                 
                                                     Sittenkin ois mulla selvät sävelet

                                                     Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan

                                                     Minä tiedän että sua ainiaan




 

Ja joskus syliin mustan maan sua mä joudun kantamaan
niin minä sinua vaan






Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
 minä sinua vaan

Jenni Vartiainen / Minä sinua vaan

perjantai 4. lokakuuta 2013

Avautumisraita

Maailman paras päivä -perjantai! Olen tänään lepuuttannut hermoja vapaapäivän merkeissä Ikeassa ja kotona. Jokainen nainenhan sen tietää miehiä lainkaan väheksymättä, että kun teet reissun ruotsalaiseen vääränä päivänä kuukaudesta, ja sen turhautumisen kun oman elämän sisustussuunnitelija ei sujahtanutkaan suoraan uraputkeen. Itkupotkuraivarithan kolmasti päivässä on kaiketi ihan sallittuja jos itse valitset väärän väriset verhot ja ne eivät soinnu sitten millään asuntoon, jonka värimaailman verhoihin verrattuna on ihan totaalisen eri planeetalta. Strömssössä on oltava kyllä ihan sairaan taitava tyyppi duunissa. Ja se en muuten ole minä.




Tästä sisustuksellisesta ilotulituksesta huolimatta mies päätti vetää päivän viimeisen ässän hihasta. Minua piristääkseen sain jotain todella mieluista ja odotettua -Jennin uusimman ja niin odotetun Terra-albumin!



Levy pyöräytettiin ympäri useampaan otteeseen ja eihän sitä ole kieltäminen kuinka taitava tämä mimmi on! Täytyy yhtyä kyllä Jari Sarasvuon tämän viikkoiseen kommenttiin: "Se on noita."
Veikkaan, että Jenni myy tänään muutaman levyllisen. Albumien julkaisutahti ei kyllä päätä huimaa, mutta tässäkin suhteessa laatu korvaa kyllä määrän. Se, että suollatko levyjä toisensa perään täynnä kuraa, boostattuna ehkä yhdellä ihan ok sinkkukipaleella on jokaisen artistin oma asia. Kun työstät jokaista levyä 2-3 vuotta, ideat ja ajatukset varmasti kypsyvät ja laatua voidaan hioa matka varrella.

Terra on todella voimakas, taianomainen albumi täynnä yhteen sointuvia lauluja, mutta kuulostamatta siltikään samalaisilta. Toisin sanoen kokonaisuus on ehjä, jota täydentää aivan mielettömän upea ja kaunis toteutus myös visuaalisesti kuvien osalta. Kyllä Jenniä kannatti taas odottaa.

Ei voi muuta kuin vain toivoa, että minunkin sisustusideat kypsyvät ja mielipiteiden yhteentörmäykset pyöristyvät tässä ajan hampaassa. Tai sitten täytyy hommata kypärä, koska matka voi olla vähän kuoppainen. ;)

torstai 3. lokakuuta 2013

Been busy

Taajuudelta taas terve! Pientä säätöä ja hiljaisuutta on täälläkin kestänyt jo hävettävän pitkän aikaa. Tässä on ollut taas kaikenlaista hulabaloota. Jotkut ehkä muistaa tämän alkuvuoden päräyttävän aloituksen? Reilu puoli vuotta myöhemmin olen taas samassa tilanteessa. Tosin tällä kertaa paljon onnellisemmassa tilanteessa. On aika jälleen nostaa kytkintä, pistää pikkusen isompaa vaihdetta silmään ja antaa mennä. ;)




Me tytöt nimittäin laitetaan taas reppu selkään, vaihdetaan nahkarotsit tuulitakkiin ja haistellaan jatkossa Espoon tuulia!



Pientä tuumailua, tyytyväistä myhäilyä ja ärräpäitä. Siinäpä se setti viime sunnuntailta. Olen päättänyt nyt oppia tämän kuvaamisen jalon taidon. Veljeni pikaoppitunti lauantai-iltana antoi pientä pohjaa, ja sunnuntaina täräytinkin jo treenaamaan erään ystäväni heittäytyessä linssiluteeksi. Siitä lisää ehkä myöhemmin. ;)

Huomenna on jo perjantaina, wuhuu!! :)