NYC Baby!

 "In New York, concrete jungle where dreams are made of
There's nothing you can't do, now you're in New York"

Tsaijaijai! On aika kaivaa taas matkalaukut varaston kätköistä ja "pakata" tällä kertaa muutama tyhjä kapsäkki uutta seikkailua varten. Sunnuntaina iltapäivästä lento kohti New York Cityä starttaa! Yksi pitkäaikaisista unelmistani toteutuu ja suuntaamme muutaman päivän minilomalle tuohon Isona Omenanakin tunnettuun kaupunkiin, joka ei kuulemma nuku koskaan. 

Photo

Photo

Kovin paljoa emme ole kasanneet nähtävyyksiä ja aikatauluja, koska tarkoitus on puhtaasti mennä nauttimaan, fiilistelemään tuon legendaarisen kaupungin sykettä ja tietysti shoppailemaan. Mietin tässä itsekseni mitä kaikkea visiittimme aikana on ihan must tehdä -ja ne kaikki liittyivät ruokaan. :D Aamu pitää aloittaa pancakekseillä, lounaaksi haetaan hodarit jostain nakkikioskista, iltapäivän välipalaa voidaan nauttia Central Parkissa piknikin lomassa ja päivän voisi kruunata vaikkapa jossain tunnelmallisessa italialaisessa ravintolassa. Ja kun jenkkilässä ollaan, niin joku megalomaalinen burgerimesta on myös tietysti testattava. Tämän kaiken kun ynnää yhteen, niin voidaan yhteen ääneen todeta, että tästä reissusta ei varmasti selvitä ilman muutamaa extrakiloa... 

Ihanat sunnuntaiaamut

Uuvuttavan työviikon päätteeksi rento viikonloppu kotona on juurikin sitä oikeaa elixiiriä, millä pääsee taas maanantaina jaloilleen. Painelin eilen illalla jo ennen yhdeksää vällyjen väliin ja raottelin silmäluomia tänä aamuna kymmenen korvilla. Aurinko kurkki sälekaihtimien välistä ja Bruna takoi iloista rytmiä hännällään patjaa vasten. Vihdoinkin äiti heräsi! Ei sillä, että kaverilla olisi kiire aamutoimille ulos -ei. Hän haluaa tulla kainaloon jatkamaan unia ja nauttia hipsutuksesta ja rapsutuksista, mitä hän tietää näin viikonloppuaamuisin saavansa. 

 

  

Iso kupollinen kahvia, hesari ja aamuapetta kiduksiin. Eikä kiirettä yhtään mihinkään. Jos tämä ei ole luksusta, niin mikä sitten on? Ihanaa ja leppoisaa sunnuntaita kaikille.  <3

Riippumattoelämää Koh Rongilla

Raikas meri-ilma toivotti meidät tervetulleeksi valehtelamatta sata-aseteisesta viidakosta ulostauduttuamme. Olin pitkään haaveillut pääseväni Koh Rongille ja todistavani tuota valkoisempaakin valkoisempaa hiekkarantaa, joka jatkui silmän kantamattomiin useita kilometrejä, jota vasten turkoosi meri huuhtoi aaltojaan. Siinä se nyt oli. Paratiisi meidän silmiemme alla. Hiljaiseksi veti.

Veljeni olivat Koh Rongilla jo kolmatta kertaa. Edellinen visiitti saarelle oli kolmisen vuotta sitten. Tämäkin paikka on vuosien varrella kiirinyt monen reissaajan korviin, Koh Rong oli muuttunut silmittömästi sitten viime visiitin. Pojat pääsivät todistamaan tuolloin totaalista rauhaa ilman kymmeniä päiväturisteja ja ylibuukattuja bungaloweja.  He onnenpekat olivat tuolloin ainoat Broken Heart Guesthousen vieraat.

Viihdyimme saarella lopulta vain pari päivää. Koh Rong oli saanut nauttia sateista viimeksi kuukausia sitten, joten koko saari kärsi totaalisesta kuivuudesta ja makeaa vettä ei ollut nimeksikään. Ei suihkua, ei vettä vessaan. Tähän kun ynnätään vielä minun sekava vatsani ei yhtälö ollut kovinkaan hygieeninen. Jos makeaa vettä olisi ollut, niin mikä jottei tuolla olisi saanut aikaansa kulumaan chillaillen.

Koh Rong on kiistatta kaunein paikka missä olen matkustellessani ikinä käynyt. Se on paratiisi turkoosin meren syleilyssä, jota reunustavat valtavat ja terävät kiviröykkiöt. Rannassa snorklatessaan voi törmätä vaikkapa pallokalaan ja viidakon syövereissä sihisevät maailman myrkyllisimmät käärmelajit kuten Kuningaskobrat. Elämä Rongilla on simppeliä ja jatkuvaa tasapainoilua luonnon kanssa. Meitä kohtaan tämä paratiisi oli hyvä, vaikka jokseenkin hieman kuivahko. En usko, että enää palaamme Koh Rongille. Tällä telluksella on niin paljon nähtävää ja muitakin ihania paikkoja, että katse hamuaa aina uusia, ennen näkemättömiä maisemia, tuoksuja ja makuja. Koh Rong jää nyt muistoihin ja kuviin -ja hyvä niin. Sieltä se toivottavasti lämmittää myös ensi talven pakkaspäivinä, kun auringon lämpöä ja raikasta meri-ilmaa hamuaa joka solullaan.

Off To Vacation!

"Makaan luodis, rantatuolis, rantakuosis vähä hiekkaa mun taskuis jotain juomist joka ois vantaalla muodis.."

Kohta alkaa veri kohista suonissa, happi täyttää viimeisenkin sopukan keuhkoista ja suupielet lentävät korvasta korvaan. Reppu on taas selässä, biksut taskussa, passi messissä ja huolet tipotiessään. Lento honkkariin starttaa ihan muutaman tunnin sisään ja luvassa on todennäköisesti elämäni ikimuistoisin lento. Mahdollisuus ohjaamopaikkaan tai lentoemännän jump-seatille on noin 99%:nen, joten nautinnollisesta startista tässä tuskin voi haaveilla. Mutta kyllä loma on loma.

Ei tässä muuta kuin, että voitolla yöhön.

Caymansaaret 08/2012

Ps. Pääset tsekkaamaan reissuamme nyt myös Instagramin kautta makedoubleMarjou. Ompun kautta siirto nykypäivään, welcome on board!

Lomalla viimeinkin, mmm mmm... Aurinkoo!

Loskaa ja lomafiiliksiä

Uskomatonta, mutta totta! Näin helmikuussa täällä Espoon korkeuksilla ei luminietoksista ole tietoakaan. Tämän vuoden laskiaismäessä voi varmaan lumen sijasta ihailla leskenlehtiä ja lunta löytää ainostaan laskiaispullan välistä. Loska litisee kengissä, roskat ja koiran kakat paljastuvat tienpientareilta. Ja minä vaan viheltelen!

Lähtölaskenta ehkä eniten ikinä odotettuun lomaan on alkanut! Kahden viikon päästä tähän samaan aikaan minä hiihtelen pitkin biitsiä uudenrouheissa varvastohveleissani, jotka olen juuri ostanut Hong Kongista. Nautin Vietnamin auringon paahteesta ja kalastelen kesäpisamia nenän pieluksiin! Riippumatossani saatan ottaa ehkäpä kylmän oluen, kun katselen Kambodzasta käsin auringon laskua ja fiilistelen kulman takana häämöttävää kuolematonta Rocken Roll Suicide Baria.

Näillä suomen keleillä ajatus auringosta ja syleilevästä lämmöstä on ollut ainut asia mikä on saanut minut nousemaan ylös lämpöisen pedin uomista. Kohta tämä haaveilu loppuu ja on aika päästä siihen kohtaan suunnitelmissa, jota myös kutsutaan toteuttamiseksi, jibiii!

Kiitollisuutta

Harvemmin sitä tulee pysähtyneeksi, saatikka tajunneeksi kuinka hienosti asiat ovat. Tänään kesken hetkisen työpäivän kun kaahailin nelipyöräiselläni pitkin lähikuntia tajusin sen.

 
Onnellisuuteen liittyy monenlaisia erilaisia muuttujia ja tekijöitä. Viimeisimmät vuodet ovat olleet  minulle aikamoista pyöritystä kaupungista toiseen, työpaikasta toiseen. Matkalla olen tutustunut ihaniin ja valloittaviin uusiin ihmiseen, ottanut vastaan monenlaisia haasteita joista olen selvinnyt tavalla tai toisella. Miten mieltä onkaan lämmittänyt kun huomaan, että kaikesta huolimatta myös vanhat ystäväni ovat pysyneet menossa mukana. Perheeni on varmasti viettänyt lukuisia unettomia öitä minun liikkeitä seuratessaan, mutta silti olen saanut aina lopulta perheeni tuen taakseni. Vaikka ihminen olisi kuinka itsevarma, päämäärätietoinen ja vaikka missä maailmanluokan pontikkaliemissä keitetty en usko, että kukaan pärjää yksin tai jaksaa ainakaan kauaa ellei tiedä, että joku muukin uskoo siihen mihin tähtäät tai pyrit.

Minulla on ihana perhe. Olen saanut opiskella ja matkustella. Olen päässyt haistelemaan maailman tuulia pienen pätkän ulkomailla asuessani. Olen humputellut, asettunut ja tehnyt välillä ratkaisuja jotka ovat hajottaneet valmiit sapluunat tuhannen päreiksi. Hajottamisen jälkeen on aika siivota säpäleet ja koota siitä taas jotain ehjää.

Nyt sapluuna näyttäisi jälleen ehjältä. Minulla on kaikkea mistä on syytä olla pirun onnellinen. Vaikka perso kaikelle kauniille ja materialle olenkin, kyllä tämä onnellisuus on monen tekijän summa. Kun sinulla on koti, työ, ystäviä, olet terve ja sinulla on vielä joku kenen kanssa tämän kaiken voi jakaa on kiitollisuuden kaava mielestäni täydellinen.

Ei tällaista tule miettineeksi kovinkaan usein, mutta suosittelen. Oivaltamisen tunne on toisinaan aika mieletön.

Isn't she perfect!

Törmäsin tähän nuoreen, upeaan neitokaiseen vuoden alussa Youtubessa seikkaillessani. Sivupalkkiin tupsahti ehdotuksia, ja klikkasin. Ja putosin. Tämä brittiläinen, 16-vuotias mimmi on jotain ihan käsittömätöntä. Jasmine van den Bogaerde, jonka me tunnemme taiteilijanimellä Birdy voitti Open Mic UK skaban ollessaan vain 12-vuotias. Voitosta seurasi levytyssopimus, menestynyt levy ja useita huikeita singlejulkaisuja. 

Yleensä joudun kuuntelemaan uusia biisejä useamman kerran, jotta osaan päättää pidänkö ko. kappaleesta vaiko en. Hirveän helposti en syty. Mutta Birdyn Skinny Love ja The A Team sulattivat kertaheitolla. Olin myyty välittömästi.

Mielestäni kaikista biiseistä ja erityisesti tulkinnasta välittyy mielestäni ihan mieletön herkkyys, ja välittömyys. Kylmät väreet vain lentää pitkin selkäpiitä. Ja miten mielettömän kaunis, ja herkkä tämä nuori lahjakkuus on myös ulkoisesti! Silkkaa rakkautta.

Kun uusin single Wings tavoitti kuuloaistimeni ei kyyneleitä voinut vain yksinkertaisesti pidätellä. Se, että minut saa pillittämään ei kylläkään vaadi kovinkaan paljoa. Minulla on tällä hetkellä kaikki todella hyvin. Mutta tämä itkettää mua mennen tullen ja palatessa. Wings on kuitenkin ihan erityinen.

                                                           Oh lights go down
                                                           In the moment we're lost and found
                                                           I just wanna be by your side
                                                           If these wings could fly

                                                          Oh damn these walls
                                                          In the moment we're ten feet tall
                                                          And how you told me after it all
                                                          We'd remember tonight
                                                          For the rest of our lives



Kaikki kuvat lainattu: www.google.fi/birdy
Faktat Wikipediasta.

Sack your personal trainer

Sunnuntaina päätimme hiukan herkutella. Kevyt ylilyönti jälleen kerran. Kun aamiaiseksi vedät kuvun alle munakasta, lettuja ja croissantteja muiden herkkujen ohella, täytyy pitää muutaman tunnin leposetti ähkykuolemaa vältelläkseen.

Herkuton, viinitön ja urheilun täyttämä 1,5 viikkoa ennen lemmenlomaa ei taida pitää sisällään lettuja ja suklaasiirappia? Perse eellä puuhun taas perinteisesti, mutta mitäpä se hyvejää. Siis se niuhottaminen. Pidetään love handelit kuosissa. Mistä sitä sitten saa enää kiinni, jos niistäkin pitää luopua.

Tällä viikolla sukitaankin sitten menemään astetta isommalla vaihteella niin, että lenkkitossut sutii tyhjää. Loma loma loma -we are so coming!!

Ihana syksy tule jo!

Sunnuntaita kuomaset! Nyt on kyllä kunnon löllö-viikonloppu takana. Eilen käytiin reippailemassa koko jengin voimin Luukin mageissa maisemissa samoilemassa. Samaisessa kalapaikassa siis, missä kävin veljeni kanssa parisen viikkoa takaperin. Bruuttus oli varsin innoissaan päästettään vapaana juosta jolkuttelemaan.

Mekin löydettiin oma pieni kallionkolo, johon iskimme pienen liekin repussa kantamiamme makkaroita varten. Bruna oli varsin tietoinen repun herkkusisällöstä, ja vahtasi meitä herkeämättä sieraimet levällään makkaranpalojen toivossa.

Kyllä tällä kärsällä herkut haistaa!

Kyllä kärsäkäskin sai lopulta oman makkaran. Kaveri vaikutti kaikinpuolin hyvin tyytyväiseltä -miksipä ei?

Ilma oli kyllä ihan käsittämättömän upea ajatellen sitä, miten pitkällä syksyä aletaan jo olla. Minä jo itehengessäni täällä haaveilen nilkkureista ja nahkasaappaista, uusista syysneuleista ja nahkarotseista. Olen ehdottomasti myös syysihmisiä nimenomaan pukeutumisen vuoksi. Shopping-lista alkaa olla nurkkiaan myöten täytetty. Yksi ystäväni sanoikin tässä männäviikolla todella osuvasti: "Syksyyn sopii upouudet kaikki! Sillä mentaliteetilla oon nyt ite pistäny tilausta vetämään vähän sieltä sun täältä."

Ensi viikolla voi olla, että joutuu kaivamaan naftaliinista ne pikkupikku bikinit ja kuulemma myös snorkkelit. Kelit täällä kotopuolessa tuskin ovat ainakaan lämpenemään päin, mutta minuapa odottaakin yllätys! Yllätys jossain, eikä mitään hajua että missä. E on järjestänyt meille retken, kesän pidennysmatkan jonnekin lämpimään pidennetylle viikonlopulle. Olen saanut kuukauden ajan pieniä vihjeitä tulevasta matkakohteesta, vinkki viikossa. Näinkin uteliaaksi ihmiseksi olen pitänyt hermoni hallussa yllättävän hyvin, ja olen tyytynyt vain näihin viikon vihjeisiin. Pakkausohjeet matkalle saan sähköpostiini keskiviikkona, ja matkakohde paljastuu vasta lentokentällä. Arvatkaas jännittääkö? 

Puss puss, palataan asiaan ensi viikolla! <3

Kun iskelmä iskee

Mä en nyt ole ihan varma mistä mä aloittaisin. Olen Silmun lailla kokovartalosolmussa.

Muistan kristallin kirkkaasti kesälomareissut vanhempiemme kanssa. Me ei käyty koskaan ulkomailla. Sitä varten meillä on oma mökki missä lapsuuskesiä vietettiin. Ja sitten meillä oli (lue: on edelleen!) vuoden -88 Toyota Corolla -alias Robotti Ruttunen-. Kun vanhempieni kesälomat alkoivat, päräytettiin tulille Robotti Ruttunen, se pakattiin ääriään myöten täyteen ja kakarat sullottiin takapenkille. Muistan kyllä  miltä tämä koko komeus näytti. Muistutimme lähinnä parastakin ysärisävytteistä piraattiversiota Kiljusten herrasväestä. Kun kaikki olivat suht koht kyydissä, ristivät äiti ja isä kätensä ja kaikessa hiljaisuudessa toivoivat, että sitä hiljaisuutta kestäisi edes ensimmäiset sata kilometria. Eli toisin sanoen kolomen jiin Kajjjaaniin asti. Edessä oli usein useamman sadan kilometrin"ratkiriemukas" ajomatka jonnekin kotimaiseen kesälomakohteeseen.

Hiljaisuutta sai tosiaan toivoa. Jos äänessä ei oltu me veljeni kanssa pienten kinastelujen merkeissä, niin robotin kasettirämpyttimestä raikasi joku suomi-iskelmän ikivihreä tai "kesähitti". En kertakaikkiaan voinut kestää suomi-iskelmään silloin, en myöhemmin, -enkä mielellään nytkään myöntäisi mitään.. Palaan tähän shokkitilaan ja kokovartalosolmuun.

Kesän alussa ajelimme hyvän ystäväni kanssa pohjoiseen toisen ystäväni valmistujaisiin. Kesä oli juuri alkamassa. Suomalaista maalaismaisemaa, vehreitä peltoja ja järvimaisemia väritti uskomattoman kaunis auringonlasku JA ISKELMÄRADIO. Silloin se oli myönnettävä ensikertaa sekä itselleni, että ystävälleni. Ihana suomi-iskelmä, neljänsuora boom, ja mä oon silmunlailla solmussa!

Minulle iskelmä on aina edustanut jollain tapaa ikää. Iskelmää kuuntelevat vain äidit ja isät, maalaistollukat, jämähtäneet, alkoholistit, vanhat- ja epätoivoa tulivillaan olevat ihmiset. Muistan, kun pienenä uhosin vanhemmilleni, etten ikinä tule kuuntelemaan tuollaista p*skaa. Mummonakin menen diskoon, kuuntelen poppia ja pidän napapaitaa. Thank god noista ajoista on ajatukset ihan seitinohuesti muuttuneet... Vaikka en nyt ihan suorilta käsin itseäni mihinkään noista kategorioista kelpuuta, niin uskon että tämän iskelmä heräämisen kestää, kun nauttii tätä herkkua tarpeeksi pieninä annoksina kerrallaan. Kun ei vain vaivu epätoivoon, synkkyyteen eikä alkoholismiin. Iällehän ei ole enää mitään tehtävissä. Ehkä sitä sitten vastapainoksi huomaa heiluvansa tuolla distoteekeissa napapaidoissa ja rattorinpohjakengissä pandoran tahtiin. Kyllä mä tästä solmusta vielä selviän. Vähän niin kuin Solmun Simo alkoholismista.

Ystävät rakkaat, pyyntö teille. Jos tilanne pääsee karkaamaan kinttaasta siinä määrin, että puhelimen soittoäänenäkin alkaa olla teeveen kokoinen haitari on minut todellakin aika herättää tästä iskelmä horroksesta. Joku raja sentään!

Ps. Anteeksi, ettei tästä ihmissolmusta ole nyt kuvia tarjolla. Ensi kertaan!

"Mähän sanoin että mä en stoppaa"

Doupeimmat jumala sheivaa. Juhannuksen alkusuunnitelmat näyttivät poutapilveä. Entinen koti Holbyssä näytti vielä vihreetä. Aurinko paistoi. B polskutti marjaniemessä -järvessä. Lime Cut, järvi, kesä, aurinko. Juhannus.

Kuva / Martta

                            Kunnes VR (Venaa Raiteilla) tuuditti meidät raiteilleen ja otti syleilyynsä.

Onneksemme seura teki kaltaisekseen. Marttyyriä esittäessä ensi viikolla vaa'alle kivutessa. Frankki, upeat naiset, aurinko, sade, koirat ja ruoka. Tarviiko tähän kesäunelmaan enää muuta?

                                   
                                   Keihään kärjen löysin / omat ukkoni veistin vinyyliin /

Seitsemän kukkaa / tyynyn alle /jos onnistut siinä

Kuva / Martta

Ihanaa Juhannusta kaikki te iki-ihanat ja kauniit naiset ! <3

Kuosit kondikseen

"Juhannuksena kuollaan kännissä ja hiljaa." Selkeästi jonkun puolankalaisen positiivarin mielen oikkuja.

Muista kuinka hiivimme / ylös vuokrahuoneeseen / Älä herätä mummoa / jätä kengät eteiseen

Kuva / Martta

Tähtilampun alla / siinä sängyn laidalla / kun me kerran suudeltiin / oi mä uskoin ihmeisiin

Lisää kuvateksti

Kuuntelimme viestejä / radio kohinasta/ ja koitimme siirtää pöytää / ajatuksen voimalla / kuuntelimme viestejä  / radio kohinasta

Minä muistin sinut nyt / niin monen vuoden jälkeen / käsivoiteesi tuoksun / kai tunsin jostain leijalleen / vai tapahtuiko kenties jotain / elämää suurempaa / muistitko kuinka leikimme/

/ Telepatiaa /