lauantai 24. toukokuuta 2014

Cockpitissä

Vähän on meinannut jäädä junnaamaan tämä postaustahti. Tähän löytyy ihan oikea syy-valmisteilla on kilometripostaus Kambodzan osuudesta reissultamme maaliskuussa. Ajattelin nyt kuitenkin jakaa kanssanne pikaisesti päivän, jolloin taannuin iässä vähän taaksepäin ja palasin aikaan, jolloin peruskouluopintoihin kuului työssäoppimispäivä.







Tämä päivä oli siistein sitten miesmuistiin! Päivä sijoittui toimistoon, jossa maisemat olivat vähän eri luokkaa, kuin mihin olen itse tottunut. Hyppäsin nimittäin sinivalkoisille siiville, ja työpäivä käsitti pikavisiitin lahden toiselle puolen eli Tukholmaan. Rakastan lentämistä -sopivissa määrin tosin. Lentämiseen liittyi aikaisemmin aina se kutkuttava jännitys. Lento kieli seikkailusta, lomasta ja jostain jännittävästä. Nykyään kun matkustan töiden puolesta jonkin verran Skandinaviassa, on lentämisen hohto ja jännitys vähän menettänyt merkitystään.





Tällä kertaa pääsin kuitenkin pelipaikoille, lennon paraatipaikoille -where the magic happens! Tämän kertainen työssäoppimispäiväni sijoittui fyysisesti Finnairin Embraer 190 ohjaamoon. Istuin kiltisti paikoilleni, köytin itseni vöihin ja asetin omat kuulokkeeni korvilleni, jotta voisin kommunikoida tätä pelikaania ohjaavien kavereiden kanssa. 







Nippuloita ja nappuloita, erilaisia mittareita ja anturoita, kiellettyjä nappeja, kaasuja ja jarruja. Vaikka päivän verran tuossa ihan pelipaikoilla pääsin hommaa päivystämään, en kyllä osaisi tästä ihan äkkiseltään sanoa, että mitä pitäisi tehdä jos mielisin muuttaa koneen suuntaa Tukholman sijasta vaikkapa Afrikkaan. 








Konetta ohjaavat kapteeni ja perämies lentävät vuorotellen kohteeseen, jolloin toinen vuorostaan hoitaa radioita lennonjohdon kanssa. Lyhykäisyydessään tämä yhteydenpito on jatkuva tulva koodeja ja numeroita, joilla lennonjohto mm. antaa koneelle käskyjä, antaa reittiohjeita sekä määrittää nopeuksia. Itsehän en tästä numerotulvasta tajunnut sitten tuon taivaallista -mutta nautinkin sen sijaan maisemista ja sinisestä taivaasta. 















Leaving the airplane checklist.

10 kommenttia:

A kirjoitti...

Kaipa aplodeerasit niemen ländäyksen jälkeen? :D

Elliina kirjoitti...

Cool! Joskus kultaisella 90-luvulla vieraillut viimeksi ohjaamossa. Kyllä kelpais noi maisemat :)

Ulriikka kirjoitti...

Oi vau, kuin siistii!! :DD Mäkin haluun!

Marjou kirjoitti...

Taisipa vähän läpyttää :D

Marjou kirjoitti...

Joo toi on kyllä siisti kokemus! Itse en ole koskaan tajunnut jännittää lentämistä, mutta lentopelkoisille toi olis kyllä hyvä kokea, näkisi vähän miten tuota lennetään. :)

Marjou kirjoitti...

Se oli kyllä! Kyllä tollanen Office tarjoaa sellasta semi vaihtelevuutta kun aina ei tarvii katella samoja seiniä. :)

lottapotta kirjoitti...

Ei hitto miten siistiä!! Miten sä nyt tollaseen pääsit mukaan?

Mä sanoin mun serkulle joka ei tykkää lentämisestä, että hyppää laskuvarjohypyn, se auttaa pelkoon :D

Marjou kirjoitti...

Sisäpiirijuttuja C. ;) Aikamoista hardcore shokkihoitoa toi laskuvarjohyppy lentopelkoiselle :D Sitä joko uskaltaa tai ei uskalla enää koskaan ton jälkeen. :D hahah

Sari kirjoitti...

Aikamoista! :) On siellä nippeliä ja nappelia...

Marjou kirjoitti...

Siellä on kyllä nippelinappeleita. :)