Ilmottaudut puolikkaalle maralle parhaimmillaan vuosi etukäteen ajatuksena, että treenaat itsesi huippukondikseen ja hakkaat kaikki maaimassa tehdyt ennätykset kertaheitolla -elämäsi ensimmäisellä puolikkaalla tietenkin. Jaksat käydä aktiivisesti lenkillä ehkä ensimmäiset kaksi viikkoa, kun lenkki alkaa luistaa ilman suunnatonta ketutusta. Jalat toimivat loistavasti, eikä Kiinan muurin päästä päähän veivaaminen tunnu haasteena kovinkaan ihmeelliseltä.
Toisille tuollaiset asetetut tavoitteet toimivat täysin päinvastaisella tavalla. Siinä missä nämä tavoitteet motivoivat toisia, lamaannuttavat ne allekirjoittaneen totaalisesti. Kaikki tekeminen tavoitteeseen pääsemiseksi alkavat ketuttaa ja hatuttaa siinä määrin, että torkkupeitto ja kaakattimuki hakkaavat tunnin juoksulenkin räntäsateessa mennen tullen ja palatessa. Heittämällä!
Nyt motivaatio olisi taas kohdillaan. No ei ihme, kattokaas mitkä popot! Omaa treeniä on nyt keväästä asti haitannut ihan oikea urheilullinen vamma (ei siis pelkkä asennevamma). Akilesjänteen ja kantapään kiinnikekohta (en kyllä mene takuuseen, että onko tuo oikein termein selostettu) on tulehtunut ja ärtynyt aika-ajoin, eikä normaali kävelykään ole ollut täysin kivutonta, saatikka juokseminen. Tulin siihen lopputulokseen, että vika voisi olla kengissä. Juoksukengäthän tulisi päivittää käytöstä riippuen 1-2 vuoden välein. Noh, nyt on uudet kengät. Asicset ovat olleet aina ykkösvalintani, eikä nytkään tarvinnut edes muita merkkejä vilkuilla. Tämä forest vannoo Asicsien nimeen. On ne hyvät kengät -kun tulisi vaan käytettyä.
