Mä en nyt ole ihan varma mistä mä aloittaisin. Olen Silmun lailla kokovartalosolmussa.
Muistan kristallin kirkkaasti kesälomareissut vanhempiemme kanssa. Me ei käyty koskaan ulkomailla. Sitä varten meillä on oma mökki missä lapsuuskesiä vietettiin. Ja sitten meillä oli (lue: on edelleen!) vuoden -88 Toyota Corolla -alias Robotti Ruttunen-. Kun vanhempieni kesälomat alkoivat, päräytettiin tulille Robotti Ruttunen, se pakattiin ääriään myöten täyteen ja kakarat sullottiin takapenkille. Muistan kyllä miltä tämä koko komeus näytti. Muistutimme lähinnä parastakin ysärisävytteistä piraattiversiota Kiljusten herrasväestä. Kun kaikki olivat suht koht kyydissä, ristivät äiti ja isä kätensä ja kaikessa hiljaisuudessa toivoivat, että sitä hiljaisuutta kestäisi edes ensimmäiset sata kilometria. Eli toisin sanoen kolomen jiin Kajjjaaniin asti. Edessä oli usein useamman sadan kilometrin"ratkiriemukas" ajomatka jonnekin kotimaiseen kesälomakohteeseen.
Hiljaisuutta sai tosiaan toivoa. Jos äänessä ei oltu me veljeni kanssa pienten kinastelujen merkeissä, niin robotin kasettirämpyttimestä raikasi joku suomi-iskelmän ikivihreä tai "kesähitti". En kertakaikkiaan voinut kestää suomi-iskelmään silloin, en myöhemmin, -enkä mielellään nytkään myöntäisi mitään.. Palaan tähän shokkitilaan ja kokovartalosolmuun.
Kesän alussa ajelimme hyvän ystäväni kanssa pohjoiseen toisen ystäväni valmistujaisiin. Kesä oli juuri alkamassa. Suomalaista maalaismaisemaa, vehreitä peltoja ja järvimaisemia väritti uskomattoman kaunis auringonlasku JA ISKELMÄRADIO. Silloin se oli myönnettävä ensikertaa sekä itselleni, että ystävälleni. Ihana suomi-iskelmä, neljänsuora boom, ja mä oon silmunlailla solmussa!
Minulle iskelmä on aina edustanut jollain tapaa ikää. Iskelmää kuuntelevat vain äidit ja isät, maalaistollukat, jämähtäneet, alkoholistit, vanhat- ja epätoivoa tulivillaan olevat ihmiset. Muistan, kun pienenä uhosin vanhemmilleni, etten ikinä tule kuuntelemaan tuollaista p*skaa. Mummonakin menen diskoon, kuuntelen poppia ja pidän napapaitaa. Thank god noista ajoista on ajatukset ihan seitinohuesti muuttuneet... Vaikka en nyt ihan suorilta käsin itseäni mihinkään noista kategorioista kelpuuta, niin uskon että tämän iskelmä heräämisen kestää, kun nauttii tätä herkkua tarpeeksi pieninä annoksina kerrallaan. Kun ei vain vaivu epätoivoon, synkkyyteen eikä alkoholismiin. Iällehän ei ole enää mitään tehtävissä. Ehkä sitä sitten vastapainoksi huomaa heiluvansa tuolla distoteekeissa napapaidoissa ja rattorinpohjakengissä pandoran tahtiin. Kyllä mä tästä solmusta vielä selviän. Vähän niin kuin Solmun Simo alkoholismista.
Ystävät rakkaat, pyyntö teille. Jos tilanne pääsee karkaamaan kinttaasta siinä määrin, että puhelimen soittoäänenäkin alkaa olla teeveen kokoinen haitari on minut todellakin aika herättää tästä iskelmä horroksesta. Joku raja sentään!
Ps. Anteeksi, ettei tästä ihmissolmusta ole nyt kuvia tarjolla. Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti