Tämän kesän viimeiset juhlat on nyt virallisesti bailattu aika tarkalleen viikko sitten. Kun vasta aamutuimalla auringon noustessa painaa silmäluomensa suppuun, voi melkein todeta yhteen ääneen olleensa juuri loistavissa juhlissa. Voi luoja, kuinka kauniin morsion kanssa sulhanen saikaan astella pitkin kirkon käytäviä. Puku oli kaikin puolin juuri kantajansa näköinen, enkä olisi häneltä odottanutkaan yhtään enempää enkä vähempää.
Kun tämä upea merenneitohelmainen kaunotar lipui pitkin kirkon käytäviä vannon, että sulhasenkin sydän heitti muutaman ylimääräisen voltin. Minä taasen perinteisesti tirautin. En sentään vielä krokotiilin kyyneleitä. Hanat avattiin sitten, kun Johannan Kurkelan "Sun särkyä anna mä en" päästettiin ilmoille pianon säestyksellä. Onneksi vieressä oli oma nessupankki ja kädestäpitäjä, ettei tarvinnut yksin pillittää, khihh.
Rouvan hiukset oli sudittu kiinni klassiselle, sileälle niskanutturalle.
Toistä sivua koristi kaunis hopea, helmikoristeinen hiuskoru. Koko tämä muhkea nuttura oli saatu aikaan omista hiuksista ja tiedän itse morsianta joskus kammanneena, että materiaalia muuten riittää! Eipä kyllä
voi sulhoakaan moittia. Kyllä tämä on kertakaikkiaan upean näköinen pari.
 |
| "Renkaat just vaihdettu" |
Pappikin muisti puheessaan koko perhe K:n. Perheen pienimmät Lilli ja Lyyli
Liimatainen olivat luollisesti myös menossa mukana. He viettivät tätä isin ja äidin suurta juhlapäivää omassa hotellihuoneessa ja tekivät pienimuotoisetn näyttäytymisen illan kähmässä. Tämä diivakaksikkohan ulostautui sviitistään ainoastaan valokavauksia varten -kuinkas muutenkaan?
Sekava seurakuntamme jaksoi vetää aerobisia treenejä bändin rytmien tahdissa siihen saakka, kunnes juhlapaikan henkilökunta
ystävällisesti ohjasi juhlakansan kohti exit-ovia. Kun hääpari anoppeja myöten pistää jalalla koreaksi pöydillä, tajuaa varmaan jokainen kuinka huikean hauskat häät nämäkin olivat. Vieläkin hymyssä suin muistelen näitä häitä, jotka olivat jälleen kerran niin hääparin näköiset. <3
En päässyt harmikseni osallistumaan polttareihin, joten minua pyydettiin kirjoittamaan sinne tervehdys tulevalle rouvalle. Noh, romaanihan siitä tuli. Tämä kirje näkee ehkä päivän valon täällä lähipäivinä. ;)
Puss puss, palaillaan! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti