Raikas meri-ilma toivotti meidät tervetulleeksi valehtelamatta sata-aseteisesta viidakosta ulostauduttuamme. Olin pitkään haaveillut pääseväni Koh Rongille ja todistavani tuota valkoisempaakin valkoisempaa hiekkarantaa, joka jatkui silmän kantamattomiin useita kilometrejä, jota vasten turkoosi meri huuhtoi aaltojaan. Siinä se nyt oli. Paratiisi meidän silmiemme alla. Hiljaiseksi veti.
Veljeni olivat Koh Rongilla jo kolmatta kertaa. Edellinen visiitti saarelle oli kolmisen vuotta sitten. Tämäkin paikka on vuosien varrella kiirinyt monen reissaajan korviin, Koh Rong oli muuttunut silmittömästi sitten viime visiitin. Pojat pääsivät todistamaan tuolloin totaalista rauhaa ilman kymmeniä päiväturisteja ja ylibuukattuja bungaloweja. He onnenpekat olivat tuolloin ainoat Broken Heart Guesthousen vieraat.
Viihdyimme saarella lopulta vain pari päivää. Koh Rong oli saanut nauttia sateista viimeksi kuukausia sitten, joten koko saari kärsi totaalisesta kuivuudesta ja makeaa vettä ei ollut nimeksikään. Ei suihkua, ei vettä vessaan. Tähän kun ynnätään vielä minun sekava vatsani ei yhtälö ollut kovinkaan hygieeninen. Jos makeaa vettä olisi ollut, niin mikä jottei tuolla olisi saanut aikaansa kulumaan chillaillen.
Koh Rong on kiistatta kaunein paikka missä olen matkustellessani ikinä käynyt. Se on paratiisi turkoosin meren syleilyssä, jota reunustavat valtavat ja terävät kiviröykkiöt. Rannassa snorklatessaan voi törmätä vaikkapa pallokalaan ja viidakon syövereissä sihisevät maailman myrkyllisimmät käärmelajit kuten Kuningaskobrat. Elämä Rongilla on simppeliä ja jatkuvaa tasapainoilua luonnon kanssa. Meitä kohtaan tämä paratiisi oli hyvä, vaikka jokseenkin hieman kuivahko. En usko, että enää palaamme Koh Rongille. Tällä telluksella on niin paljon nähtävää ja muitakin ihania paikkoja, että katse hamuaa aina uusia, ennen näkemättömiä maisemia, tuoksuja ja makuja. Koh Rong jää nyt muistoihin ja kuviin -ja hyvä niin. Sieltä se toivottavasti lämmittää myös ensi talven pakkaspäivinä, kun auringon lämpöä ja raikasta meri-ilmaa hamuaa joka solullaan.
2 kommenttia:
Oih, ihana postaus <3 Upean värinen meri, kaunis valkoinen hiekkaranta, ja hauskinta se, että olin kuvitellut Rock'n'roll suicide barin just tuollaiseksi - tosin peilikuvana :) Mutta kuka siellä pyörittää guesthousea nykyään, tiiätkö?
Kiitos :) Guesthousea pyörittää edelleen Jones. Meidän reissun aikaan se oli hävinnyt pidemmäksi aikaa omille reissuilleen, jolloin siellä häärää erinäisiä reppureisaajia staffina, saavat asua siellä ilmaiseksi.
Lähetä kommentti