Pohojosen noeta

Viikonlopun ostosreissuilta tarttui mukaan tämä ihan mieletön kaulakoru. Nykyisin pidän harvemmin koruja rannekelloa, ja jotain perusrannekorua lukuunottamatta. Aikaisemmin en edes harkinnut rannekelloa, koska en osannut niitä pitää. Ehkä inho rannekelloihin tarttui ala-asteelta, kun kaikilla oli näitä Mikki/Minni kelloja muovi tai samettirannekkeella, YÖK. Itsellänihän oli sellainen varsin viehättävä Mikki rannekello, metsän vihreällä samettirannekkeella. Nii just kaikilla, eli toisin sanoen minulla oli.

 Tämä helmi tarrautui verkkokalvoilleni välittömästi kauppaan kävellessän ja tiesin, että tämä on kotiutettava.

Vähän sellainen noitamainen fiilis tästä korusta kieltämättä tulee. Ei puutu enää kuin noitarumpujen pauke, musta takkutukka sulkineen ja nahkatossut jalasta. Pidän yksinkertaisista ja jollain tapaa puhuttelevista koruista. Koruni ovat pääsääntöisesti hopeisia (ainakin väriltään), mutta viime aikoina olen hiukan lämmennyt myös kullanvärisille hiluvitkuttimille. Ostoslistalla olisikin kultainen överi rannekello.

Voihan se olla, että joutuu ehkä jonkun työtunnin tekemään sen överin ranteenkoristimisen hankkiseksi tekemään. Mutta pitäähän näitä tavoitteita olla. Viikonlopun synttäripaardeissa kaulaani koristikin tämä noita, mutta en kyllä saanut tästä sen kummempia kiksejä. Luuta jäi himaan, eikä ketään laulettu suohon. Ihana se silti on! :)