"Isi kiusu minnuo", minä huusin ja juoksin aina isin syliin työpäivän päätteeksi. Muutamat hampaan alut irvistivät pienistä leukapielistä ja naama oli vähintäänkin kuin Naantalin aurinko kesäkuumalla. Kun isi tuli töistä, me olimme aina veljeni kanssa viiden aikaan tanassa, ikkunasta odotimme isiä kotiin. Maailman parhaalla isillä oli aina ruskea nahkatakki tai musta toppatakki vuoden ajasta riippuen, jonka povitaskusta löytyi meille aina jotain erityisen mieluista -tikkarit! Se oli joko muumi-mallista tai sitten jotain muuta erittäin värikästä ja herkullista. Isi tiesi silloin, mistä narusta vetää. Ja tänä päivänä minä ehkä tiedän, mistä narusta vetää.Melkeimpä perinnöllistä siis.
Maailmanmatkaaja veljeni, äitini ja isäni. Kaikkeni.
"Isä, mulla pullopostia ois,
voitko hakea mut täältä pois?
On jo myöhä, mua väsyttää.
Ja ooh, Isä, laita valot karttapalloon.
Yksin olen niin alaston.
Voitko tulla ja mulle tien näyttää?"
Kaija Koo -Isä
Keiden kaikkien isät ovat läsnä, täällä jossain tai enkeleitä. <3
2 kommenttia:
ISI <3 Ihana postaus.
Kiitos :) <3
Lähetä kommentti