Looking good, right?

Kesäisin sitä mussutetaan, naatiskellaan kaiken maailman herkuista. Ja sitten syksyllä -odotetaan. Laitetaan kädet ristiin ja toivotaan, että se jokasyksyinen pomppufiilis valtaisi kehon ja mielen. Jos inspiraatio ei lähde tästäkään, niin otetaan käsittelyyn se "next best buddy" eli ihan vanhakunnon peili. Puristellaan poskia, todetaan doublen TAAS vähän ottaneen lisää pinta-alaa naamataulusta ja sitten pyöritään tuskissaan koko vartalopeilin edessä -reidet ovat taas levinneet ja allit kohdanneet painovoiman. Damn.

Am I? Kuva täältä

Jos todellisuuden taju ei tässäkään vaiheessa kohtaa inspiraatiota, niin mietitäämpä seuraavaa motivaattoria. Itsellänihän se on JOULU. Joulu, syömisen ja herkuttelun luvattu juhlapyhä. Päivät ja yöt läpeensä saa herkutella kinkulla ja porkkanalaatikoilla. Onneksi joulu kestää virallisesti vain sen pari päivää. Jos kuukauden päivät tuolla "dietillä" vetää, niin tulokset ovat takuuvarmat.

Jostain syystä mitään ei tänä syksynä ole tapahtunut. Vannon, että olen istunut ensin kädet ristissä sohvalla ja katsonut Juttaa, joka jaksaa jumpata vaikka jouluaattona. Olen pyörinyt peilin edessä ja kokeillut liian pieniä vaatteita. Olen myös ottanut yliannostuksia herkuttelun suhteen -JA MITÄÄN EI TAPAHDU.

Jokasyksyinen treenivimma on iskenyt aina jossain vaiheessa. Jouluksi on oltava kunnossa. Muuten ei voi syödä hyvällä omalla tunnolla. Eletään siis jo varsin kriittistä aikaa. Pikkujouluaikaa tarkentaakseni. Tarkoitus oli panostaa ja näyttää hyvältä uudessa Gantin pikku mustassani tulevana perjantaina. Luulempa, että tämä jäi vain ja ainoastaan tarkoitukseksi. Se, että tämän syksyn treenit ovat loistaneet poissaolollaan antavat ensimmäiset pointsit. Toisen "looking good" pointsin antoi tänään Terveystalon tohtori, joka kirjoitti allekirjoittaneelle silmävoiteen tulehtuneeseen silmäluomeen. Kun kaikki tämä ynnätään yhteen, lopputulos on kaiketi vähintäänkin viehkeä.

Tästä hieman "taantuneena" ajattelin vielä, että what the hec. Antaa mennä! Iltapalaksi V:n pyöräyttämiä lettuja kermavaahdolla ja mansikoilla. Kyytipoikana kaakattie kermavaahdolla. Kyllä sinne lenkille kerkiää vielä huomennin, right? ;)

Tänään tiesin löytäneeni keittiön sielunkumppanin, kun V kysyi lettuja paistaessaan, että pitääkö näitä kääntää? Pakki levisi totaalisesti :D

Mistä se inspis nyt kaivettaisiin, laittakaas tähän saamattomaan runkoon nyt vähän potkua!! :)