Kahelin kootut kohellukset

Kuinka loistava viikonloppu onkaan takana! Univelkaa tulee kyllä kerrytettyä hyvin huolella, mutta ei se midii jos on ollut kivaa. Lauantaina heräsin liian aikaisin auringon valon tunkeutuessa lähes väkipakolla silmäluomieni alle ja rullasi ne ylös. Silmät auki saatuani muutaman millimetrin etäisyydellä möllötti auringon lisäksi myös B. Aina yhtä mukavaa herätä tuijotukseen. Aamulenkin kautta aamiaiselle. Ai ai. :)

Lähikaupassa oli ihanan hiljaista aamun ensimmäisinä tunteina. Menin ihan totaalihurmokseen auringosta ja siitä, että kauppaan astuttuani aika tuntui kerta kaikkiaan pysähtyneen. Latasin koriin hetken mielijohteesta kaikkea. Mansikoita, croissantteja, hilloa, lettuvermeitä yms yms.

Näistä ruokaövereistä toivuttuani raahasin luuni rautatieasemalle. Tai eihän se mitään raahausta ollut, kun liitelin ja pompin lähestulkoon innosta! Olin suuntaamassa illan viettoon isolle kirkolle parin ystävän luo. Viiniä, tyttöjä ja Haloo Helsinkiä!

Kun on kyse kahelista kuten minä, voi matkalla sattua kaikenlaista. Ihan kuulkaas vaikka kauppareissulla. 
Voin kertoa, että pitäkääs naiset huolta paitojenne napeista liikkuessanne tuolla miljoonamassan seassa. Yksi lempparipaidoistani teki minulle totaaliset oharit yhdessä keskustan Alkoista. Skarppina  ja hyväntuulisena jonotin ostosteni kanssa jonossa ja siirryin maksamaan vuorollani ostoksiani. Kauluspaitani nappi oli "vähän huilinut", ankkuri irronut satamasta.. Vai miten sen nyt nätisti sanoisi, että siinä kassalla jonotat paidan nappi auki, ketunnokat tiskillä morjestaen ja tarjoat vielä kaiken hyvän lisäksi myymäläpäällikölle henkkarisi!?  Nice to meet you too. Nättiä huomata tämä kaikki vasta sitten kun kävelet kaupasta ulos, ja silmät tippuvat lattialle kun peilaat vahingossa itseäsi seuraavan putiikin ikkunasta.

Pusero / H&M   Farkut / Lewis

Nauruterapialla tästä episodista selvittiin hyvinkin nopeasti. Olen huomannut tässä ajan saatossa, että kun oppii nauramaan itselleen, selviää tästä elämästä paljon vähemmällä. Tai ainakin minä, koska näitä erinäisiä sattumia tuntuu tapahtuvan allekirjoittaneelle useammin kuin normaalille keskiverto ihmiselle.

Pahoittelut tästä silmämunia räjäyttävästä kuvan laadusta. Marssin ystäväni vaatekaapille ja sovitin tätä paitaa. Täyttä rakkautta ensi silmäyksellä! Tämän on juuri sellainen, mitä en IKINÄ koskaan ostaisi itse kaupasta, saatikka sovittaisi! Ja tämä sopi kuin hanska. Olin niin fiiliksissä loppuillan, etten enää edes muitanut tarkastaa tämän paidan napituksia illankähmässä. Keikka oli kerrassaan loistava ja Elli niin ihana! Suosittelen kyllä tätäkin bändiä erittäin lämpimästä tsekkaamaan livenä. :)


Kivaa viikkoa kaikille! :) Näppäillään taas kun kaheli koheltaa pikkuisen lisää.

PS. Olin huomaavinani, että kannelle on astunut uusia lukijoita. Tervetuloa kyytiin, toivottavasti viihdytte tällä reissulla pitkään!! :)

Copenhagen

Vauhtipyörä vei tällä viikolla pikaiselle pyrähdykselle legojen luvattuun maahan, Tanskaan. Maanantaina töiden jälkeen flygeli starttas ja kiikutti meidät seuraavaa päivää varten Kööpenhaminaan. Reissu oli todella pikainen, ja työntäyteinen mutta ihan loistava! Illasta kerkesimme käväistä ehkäpä maailman sympaattisemmassa ja kauneimmassa huvipuistossa ikinä! :)

Juuri sellainen paikka, missä kävellään käsikädessä ja syödään hattaraa. Ja ehkä vähän pusutellaan.
Puistossa järjestetään kesäperjantaisin ulkoilma konsertteja, missä esiintyy suosittuja paikallisia bändejä. Koko komeus viimeistellään aina kuulemma ilotulituksin. Tämä on kyllä ihan must see-luokkaa. Kenties jo tänä kesänä. ;)

Kuva lainattu

Lainattu

Lainattu

 
Kovasti en kerennyt kameraa kaivelemaan kassista, kun rapa sieraimessa painelimme pitkin köpiksen katuja. Muutaman foton kerkesin kuitenkin nappaamaan, ihan teitä varten. ;)

 Lounas nautittiin ihan mielettömässä vietnamilaisessa ravintolassa. Lista oli tanskaksi (kieli jota en tosisaankaan puhu), joten otimme lounaan aikamoisella bingolla. Mutta hyvää oli! :)
 Vietnamilainen keittiö on totaalisen vieras minulle, mutta uskoakseni kyseessä oli vähän sushin tyylinen ratkaisu. Riisiä näissä ei ollut lainkaan, joten kevyttä tämä totaalisesti oli.

Nämä suklaa-lakritsikuulat eri versioissa ovat todelle huge-juttu Tanskassa. Näihin törmää missä tahansa ruokakaupassa. Pitihän niitä sitten tuliaisiksikin tuoda. Markkinatutkimusta. ;) Päällä on tuollainen lakun makuinen "pöly", kerros suklaata ja sisällä lakupallo. Aika namia!

Trenssi / Vero Moda          Kauluspaita / Tommy Hilfiger

                                                                             TERVETULOA PERJANTAI !!

Ganttia mä metsästän

Viikonloppu meni aika rattoisissa merkeissä materiaalia tänne keräten ;). Kaikki huhtikuulle tekemäni lupaukset saivat viimeisen sinettinsä,  kun hulmusin tuolla tukka pitkällä menemään koko viikonlopun vaihtelevassa seurassa. Lupauksien kanssa oikein perse eellä puuhun, mutta menisin kyllä uudelleenkin! Elämästähän pitää naattia ;).

Pusero / Vila

Perjantaina repes levikset, kun kävin tsekaamassa paikallisella lubilla töttöröjonot livenä. Oli kyllä niin hauskaa, ettei pitkään aikaan! Lördagina treffasin vanhaa työkaveriani. Treenattiin yhdessä vatsalihaksia ja naurettiin vähän vuosia pankkiin hyvän ruuan ja sitten sen maagisen "yhden lomassa". :D

Toppi / Vero Moda

Lauantain kruunasi rakas ystäväni R tulollaan kaupunkiin. <3 Jos toinen kaipaa tuuletusta, niin kyllähän minä olen lähes aina valmiina auttamaan! Mitäpä sitä ei tekisi rakkaidensa puolesta ;).Gant-miehen metsästys alkoi heti alkuillasta, kun heitimme neuleet niskaan ja suuntasimme satamaan uuden ravintolapaatin avajaisiin. Lasilliset kannella auringon laskiessa pitäisi olla yhtä, kuin hyvä mahdollisuus metsästää Ganttia. Se, että jos bensa haisee jo Sibeliustalolta asti ja kaveri kävelee vastaan aurinkolasit NISKASSA ei vain sovi yhteen mun yhtälön ratkaisukyvyn kanssa.

EI. Paikalle ei siis todellakaan lipunut yhtäkään ganttia täydellisissä hiuksissa ja purjehduskuteissa. Kun ilma alkoi olla sen verran jäätävä, että juomat lähestulkoon hileilivät laseissa, oli pakko myöntyä sisälle. Sisällä ikkunasta bongasinkin tämän. Kaikella todennäköisyydellä ja maailman kaikkeuden paskimmalla tuurilla tämä, juurikin tämä keskimmäinen reppana Aarteen vieressä voisi olla tulevaisuuteni paatti. Jos miehen rakkaus on päästetty näin koreaan kondikseen, niin mikäs risuparta pitkätukka tuolta sisältä sitten lipuu naisensa noutamaan? Totally laughed my ass off!

Loppuilta meni pienillä kommelluksilla ihan mallikkaasti seuraavaan aamuun. Sen verran olen kuitenkin skarpannut tämän kasvojen hallinnan kanssa, että huomiselle on lauantain johdosta "iltapuuhaa". Jostain syystä tämä mister X haluaa vielä tavata, kai sillä on huumorintajua. Kysyttyään puhelinnumeroani ojensin hänelle muitta mutkitta käyntikorttini. "Missä vaiheessa susta tuli Teppo XXXXX?" Loppuun asti tyylikkäästi hoidettu keissi. Annoinkin hänelle erehdyksissäni todellakin jonkun Tepon kortin. TERVE!

Superpallon niellyt kenguru

Ihanaa, kevät on tullut! Lumet on lähestulkoon kadonneet, ja silmissä siintää jo melkein viherkentät. Oioi. Kesästä tulee huikee! Berttakin kulkee nessu ilmassa, nuuhkuttaa jatkuvasti -ja POMPPII

Seitinohkasesti ketuttaa kuljettaa tuolla kaupungilla superpallon niellyttä kengurua. Ihmettelempä vaan, että mihin mun koira katosi? Sellaisen kun luulin omistavani.. B on nyt reilut pari vuotias muka aikuinen jo. Neiti on ollut aina suhteellisen vilkas, ja melkoinen huimapää. Ja siitäkin syystä olen edelleenkin sitä mieltä, että ehkä tähän astisen elämäni paras diili oli ottaa Blle ajoissa vakuutus. :D On ollut sen verran kovassa käytössä, että varmaan epäilevät jo siellä vakuutusyhtiössä mua jonkin sortin petkutuksesta.

Bruna tuli aikoinaan pienenä sattumuksen summana meille. Manguin "lupaa" koiran ottoon suunnilleen vuoden verran enemmän tai vähemmän. Elettiin aikaa ennen pääsiäistä vuonna 2011.  Meillä on aina ollut kotona koiria ja minulle ne ovat olleen aina kovin tärkeitä. Silloinen avomieheni taas ei osannut lemmikkiä kaivata, sillä heidän kotonaan sellaisia ei koskaan ole ollut. Jakeluun ei kertakaikkiaan uponnut, että tällainen tryffelinassu voisi olla ihan perheenjäsen.

Lagotto Romagnolo/Italianvesikoira/Tryffelikoira. Mitä näitä merkkejä nyt onkaan?

Ennen lähtöä pohjoiseen pääsiäisen viettoon vedin kotona vanhat kunnon itkupotkuraivat,  ja ihan huolella. Lupa koiran ottoon irtosi ja hymy heltisi minultakin. Ilo pitkästä itkusta! Lähdin pohjoiseen hyvillä mielin ja mies omille kotikonnuilleen. Pääsiäinen tuli ja meni. Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä bongasin ilmoituksen tutun kasvattajan sivuilta "Fantsu uuteen kotiin". Sovin, että huomisella paluumatkalla käväisen katsomassa tätä ylijäänyttä karvatuppoa. Paluumatkalta laitoin kotiin kuvaviestin: "Isi, me tullaan kotiin".Sanotaanko, että ilme oli miehelläkin näkemisen arvoinen kun hän saapui kotiin omilta reissuiltaan. Hän ei ihan ajatellut, että vasta myönnettu lupa tulisi täytäntöön alle viikossa.

Naapurin lapsen ensimmäinen kommentti: "Isi kato lamppu".

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on sitten riittänyt since day one. Kynnet katkeili, korvat- ja silmät tulehtui, massu oli sekaisin muutamaankin otteeseen -oliko vielä jotain mitä en maininnut? Voin kertoa. että vakuutus on ollut kyllä aika pop! Päivä tiputuksessa "pikku riplatin" vuoksi maksaa malkein yhden äkkilähdön verran! Olis kyllä huikeeta olla niinkin älykäs kuin eläinlääkäri. Olisi tuo lompakko jokseenkin lihavammassa kondiksessa.

Iiik, kynsi halkesi!

Ensimmäisellä kerralla kotimaan veden lämpöasteet eivät suonaisesti hivelleet neidin italialaista hipiää.

Lumilux Fantasia di Neve, alias Bruna. Italialainen ystäväni repesi totaalisesti. En vissiin miettinyt tuota nimeä ihan loppuun asti. Jos kasvattajan antama nimi tarkoittaa kutakuinkin "Lumiunelmaa" niin minäpä täräytän kaverille nimeksi Bruna, mikä ei ihan suoranaisesti tue tätä nimen alkuperää. Noh, ei nimi koiraa pahenna. Eihän? :D


Bruna rakastaa lähestulkoon kaikkea syötäväksi kelpaavaa. Mutta eritoten nakkeja, maksalaattikkoa ja muita herkkuja, joita ei lasketa tylsästi oikeaksi ruuaksi. Neiti saattaa dieetata ihan muitta mutkitta päiväkaupalla, jos ruoka kupissa ei ole juuri siihen hetkeen mieluista. Parin päivän dieettaamisen jälkeen tämä "anorektikko" on löydetty joko suoraan murtohommista herkkulaatikolta tai herkut ovat muuten vain mystisesti kadonneet taivaan tuuliin. Ja dietti jatkuu. :D

Dieettiaiheen siivittämänä painelen tästä iltapalan eli toisin sanoen maitorahkapurkin pariin. Adios amigas!
Kohta on jo perjantai, jauu!! :)

Harmaahapsi hei!

Ihan kondikseen tätä meikämannen koneen raasua ei saatu, mutta väliaikainen näppis jeesaa sen verran että saan jotain aikaiseksi tällä. Niin kauan, kunnes keksin mitä seuraavaksi teen.

Viikonloppu meni ohi yhtä nopsaan kuin aina ennenkin. Perjantaina käväisin "tansseissa" ja lauantaina sitten aamusta suuntasin erään ystäväni käsittelyyn kampaamon penkkiin. Ajatuksena oli vain vaalentaa hieman latvoja, freesata vähän. Taitava ystäväni antoikin sitten palaa ihan omasta takaa ja peilistä kurkistikin parin tunnin jälkeen tällainen harmaahapsi.

Koko kuontalo raidoitettiin ensin todella kirkkaalla, jollain hieman tuhkaisella sävyllä. Pesupaikalla S lisäsi latvoihin tuon herkullisen tuhkan sävyn ja tadaa -mummolook oli valmis!

Hair/S      Pusero/Lindex

Pakko myöntää, että vaikka ihan tällaista en kyllä tarkoittanutkaan, niin olen tähän kyllä ihan supertyytyväinen!! :) Sopii hyvin mielestäni tuohon omaan juureeni ja varsinkin tähän uuteen pirtsakkaan puseroon -don't you think? ;) Tämä tuhkainen sävy tuskin pysyy kovinkaan pitkään, mutta hopeashampoolla sitä voitanee pitää yllä ja kirkastaa. Sittenhän siitä tulee ajan kanssa sellainen kuin alun alkaen tarkoitin.

Mitäs tykkäätte? :)

Nopsaa MOI

Heissan vaan kaikille. Hiljaista on ollut tällä saralla ja ihan tahtomattani! Ajatusjuoksee ja sormet syyhyäisi, mutta kotikoneeni on päättänyt leipasta puustit, ja saan sen vasta tänään huoltoon ystäväni luo. Ystäväni M tuskin osaisi tehdä koneelle muuta kuin operoida sen entistäkin huonompaan happeen, mutta MIEHET. Kyllä ne hoitaa hommat ;)



Koodaillaan taas kun saadaan näppikset toimimaan. Kivaa viikkoa kaikille! :)

Not quite like Samantha Jones

Tässä sinkkuuntuneena, uuden elämän kynnyksellä olen törmännyt ihan kirjaimellisesti yhteen olennaiseen ongelmaan. Time to face it  and admit it: mä olen ehkä maailman noloin flirttailija! Kaiken järjen mukaan nythän eletään sitä aikaa, kun sen tulevan puolison voisi löytää vaikkapa ruokakaupasta tai postin jonosta. Joku sulavaliikkeisempihän saattaa väläyttää ihan tuntemattomalle viehkeän ja salaperäisen hymyn. Ihan muuten vain. Ja mitä minä teen? Painan tuolla rapa sieraimessa, tukka putkella, hoidan asiani ja häivyn.

Todella loistava esimerkki kävi tässä muutama viikko takaperin aurinkoisena lauantaipäivänä kaupungilla. Oli juurikin niitä loistavia lauantaipäiviä, kun käyt ensin aamusta aikaisin pitkällä lenkillä. Syöt hyvin ja laitat jotain kivaa päälle. Lähdet kaupungille fiilistelemään ihan vain yleisesti elämää, ilman mitään kiirettä ja huolia. Haet kahvin lähikahvilasta ja chillailet vain rauhaksiin paikasta toiseen. Sitten tapahtuu jotain.

Kuva lainattu

Kävelin yksin erään ostoskeskuksen pitkän käytävän läpi. Huomasin jo kaukaa muutaman hengen kundisakin edessä päin. Ajattelin kävellä ihan chillisti vain ohi enkä reagoida porukkaan sen kummemmin. Minullahan ei ollut vielä silloin kiire mihinkään. Kunnes yksi näistä kundeista katsoi suoraan silmiin ja hymyili. Betonilaatta muuttui juoksumatoksi sekunnin sadasosassa. Lähdin keulimaan ihan huolella ja voin kertoa, että vastaus tähän hymyyn muistutti lähinnä peuraa ajovaloissa. Smooth indeed.

Tilanteesta toivuttuani oli pakko nauraa itselle ihan ääneen! Mitä hittoa?! Miksi sitä ei vain osaa hymyillä nätisti takaisin, ihan vaikka vain kohteliaisuuttaan? Jotta tämä lauantai ei olisi käynyt minulle liian helpoksi, päätti ilmeisesti kohtalo järjestää uusintakierroksen aikaisempiin tapahtumiin. Eräässä liikkeessä aikani kaarreltua käännyin ja melkein törmäsin taas samaan hymyilevään kaveriin. Muitta mutkitta, ilman sen kummemin asiaa miettimättä paikalta paineli pois rapa sieraimissa taas se sama myrkyn niellyt tytön hupakko suu viivalla ja korot kopisten. MIKÄ MUA VAIVAA? :D Pitäisikö soittaa kuuloluuriin ja pyytää anteeksi?

Kuva lainattu, no kidding?

Hyvä combo syntyisi varmaan Samanthan ja Charlotan mixistä (Sinkkuelämää)? Olisi vähän pilkettä silmäkulmassa, muttei kuitenkaan ihan näin valmiina? En ole todellakaan mikään siveyden sipuli, enkä mikään ujopiimä seinätapetti, mutta tällaiset tilanteet yllättävät minut vain joka kerta aivan totaalisesti :D.

Että vinkkejä otetaan vastaan!

Herkuton huhtikuu -long gone

Humputtelukauden päätteeksi (piti päättyä maaliskuun loppuun) ajattelin aloittaa totaalisen puhdistuskuukauden. Ei herkkuja, ei humputteluja. Humputtelu on pysynyt ihan hyvin hallinnassa, sillä viime viikonlopun otin todellakin vain iisiä himassa enkä käynyt juuri missään. Se herkuttelu. No se lähti sitten ihan totaalisesti kinttaasta. Siis jos paria croisanttia, hillomunkkia ja paria hassua pikku pehmistä Ikeassa ei lasketa.
Tämän iltainen juustokakkupalanen oli varmaankin oikeutettu, kun juhlimme ystäväni syntymäpäiviä?

Tekosyitä sanon minä! Omat ne on vanteet mitä tuossa lanteillani keinuttelen päivät pitkät. Ruokavalion kanssa olen kyllä muutoin skarpannut. Se ei nyt ole oikeastaan koskaan ollutkaan mikään ongelma. Syön yleensä perusterveellisesti, enkä osta mitään roskaruokaa.

Hommahan riistäytyi käsistä vuoden vaihteessa, kun vaihdon työpaikkaa vähän makeammalle alalle. Miettikää, 8 tuntia päivässä tekemisissä pelkästään karamellien kanssa! Kuka tahansa varmasti keräisi muutaman raidan lanteille, eiks jee?

Ongelmahan se, että mässytän töissä niitä herkkuja! Tämä lienee ihan tunnettu, yleinen ongelma muillakin?

Onneksi B pitää tämän mamman ruodussa tuon liikkumisen suhteen. Mikäli joku törmää meihin tuolla radiomäellä, ja liikkuminen on arvelluttavan näköistä, voin kertoa että johtuu tasan kellonajasta. "Reippaalle" aamulenkille keulitaan joka aamu puoli seiskalta, siis ennen kuin tämän mamman silmäluomet edes rakoilee tai yksikään elävä ajatus risteilee pääkopassa. Illasta käydään sitten kaksi enemmän tai vähemmän reipasta lenkkiä. Nyt on ollut kyllä niin loistavat ilmat, että mikäs siinä auringossa lenkkeillessä. Ja jos rasva palaa siinä samalla, niin mikäs sen mukavampaa! Mitään kymmeniä kiloja ei sentäs ole karistettavissa, mutta ne muutamat ylimääräiset pirulaiset tuntuvat olevan turhan tiukkaan karistettavissa.

Auttaiskohan meditaatio tässä? Miettisin oikein tarkkaan, hiljentyisin, kysyisin itseltäni, että miten tämä homma hoidetaan himaan. Yeah right. Taitaa olla vanhan kansan viisaus tässäkin se auttava voima.
Lenkille lomps!

Black 'n White

Sunnuntain reissu ruotsalaiseen "sisustusmekkaan" Ikeaan oli ehkä maailman kivuttomin. Mukaan ei tarttunut ensimmäistäkään turhaa tavaraa tai niinhän kaikki naiset kai sanovat. Kauan kaipaamani TV-tasokin löytyi. Aamustakin saa nyt syödä ruhtinaalisesti ihan pöydältä!

Pikkuisen harmitti kyllä ostaa Ikeasta noita kalusteita. Mielestäni ne ovat jotenkin "sieluttomia" ja kolkkoja.  Luotan vahvasti kuitenkin siihen, että tämä nykyinen kotikolo on väliaikainen ratkaisu, ei loppuelämän koti. Jossain vaiheessa toivottavasti se etsinnässä oleva Gant-mies korjaa, ja muutamamme sinne purrelle, ainakin kesiksi. ;)

Myös tämä kuuluisa blogi-matto löysi tiensä kaverini olkapäälle, siitä kassalle ja muutaman mutkan kautta kotiin. Kriteerinä maton hankinnalle oli ehdottomasti, että se on mahdollisimman suuri.  Tämä yksilö peittää lähes kokonaan asunnon käveltävissä olevan pinta-alan. Pitäähän se tietysti näyttää myös hyvältä! Asunnossa on todella "houkutteleva", ja snadisti irvaileiva harmaa muovimatto, josta henkii vuosikymmien varrella eletty elämä. Puulattiassa tämä olisikin tosi pop, mutta tiedättehän miten "upea" materiaali muovi on lattiassa..

 
Niinhän sitä sanotaan, että tässä elämässä on kaksi varmaa asiaa. Kuolema ja verot. Kyllä verottaja aina muistaa. Postipate oli muistanut myös tällaisella pienellä realismi-pläjäyksellä. Ei muuten ollut positiivareilta.

 Pakko myöntää, että kaikesta huolimatta verottajan kirjeen sisältö oli varsin mieluinen. Omalla mittapuullani ko. taho muistaa allekirjoittanutta joulukuussa varsin ruhtinaallisella potilla euroja. Vuoden vaihteen jälkeen lähdetään ihan salettiin tutkimaan, että onko se maapallo todella pyöreä!! :)

Muksaa viikkoa! :)

 

Iltasta

Päivä on ollut kokonaisuudessaan auringon ja toiminnan täyteinen. Illasta alkoi massu kaivata jo murua rinnan alle. Tässäpä teille vinkki femmaa kevyttä iltasta varten.

Kaupassa lataan yleensä tavaraa koriin summan mutikassa, ja köökissä sitten sovellan sen minkä kerkeän. Vähän niin kuin tänäänkin.

Salaattipedille päätyivät tänään paistettu kirjolohi, mozzarella-pallerot, pähkinä ja kumppanit ja yksinäinen päärynä. Voi pojat, että maistui! Kruunuksi vielä ripaus suolaa ja rouskaus pippuria, namnam.

Huomenna keulitaan sitten Ikeaan. Katsotaas saadaanko tämän meidän pikku purkin lookia hiukan vähemmän DIY-tyyliseksi. Siis jos pahvilaatikot kalusteina lasketaan enää DIY-kaman piiriin.

Toivottasti teidänkin lauantai meni  yhtä lupsakasti! :)

Amerikan kotka liitää?

Käväisin eilen kaupungilla hypistelemässä ihania kevät vaatteita. Mitä kaikkia ihania värejä ja kuoseja sieltä löytyikään! Tykkään tosin henkilökohtaisesti aika simppeleistä jutuista, malleista ja kuoseista. Marimekko-lapsena raidat on  siis aina TOSI POP. Löysin eilen uuden, aivan ihanan blogin. Tyylillinen sielunheimolainen singahti eilen verkkokalvoilleni, kun Kuinka purjehtijaksi tullaan -blogin  ihana Norppa kertoo haluavansa asua Gantin katalogissa. No niin minäkin!

Gant

Gant

Gant

No wonder! Kyllähän noissa katalogeissa asuisi jo ihan noiden vaateparsien vuoksi. Kyllä tälle mimmille, noiden uutuuksien kylkeen sopisi paremmin kuin hyvin myös tuollainen Gant-mies. Ruutu eli raita, ihan sama. Ei se oo niin nöpönuukaa. Kesäiset, vapaat Gant-miehet ilmoittautukaa! Jos naftaliinissa sattuisi vielä olemaan oma paatti (tarkoitan siis jotain muuta kuin lasikuituista soutuvenettä), niin saattaisin kotiuttaa helposti tuollaisen miehen vaikkapa ihan tositarkoituksella. Miten niin juhannussuunnitelmat vielä auki..? :D Eilen sovittamani rennon letkeä Gantin purjehdusmekko huutaa purkkareiden rinnalle vielä sen miehen ja paatin.

Back to reality.

Kyllähän näistä viime viikonlopun "cottagefashion" kuvista on aistittavissa sitä samaa Gant-fiilistä?

Amerikan kotka liitää, kiittää ja kuittaa.  

Niiiiiin pitkäperjantai

Tortaina töiden jälkeen pohjoisen karavaani kasattiin kokoon ja puuduttava, reilu kuuden tunnin rupeama saattoi alkaa. Puolen yön aikaan karavaani stoppasi kotiin. B halkesi suunnilleen onnesta. Mummulaan! Myös mummu ja pappa ratkesivat.

Totta nämä juhannukseksi sulaa?

Aurinko möllötti heti aamusta. Täydeltä terältä. Onko mitään parempaa? Toppalenkkarit jalkaan. Pipo päähän. Kamera kainaloon. Bertta messiin. Ihan on ihmeteltävä tätä omaakin reippautta, sillä kello ei ollut edes yhdeksää, kun taivastelimme läheisellä lammella tätä loistavaa keliä.

Biitsillä.

Tähän pääsiäiseen kuului paljon muutakin oheistoimintaa, extreme-reissuja ja herkkuja. Plus yksi ennalta arvaamaton, kutsumaton vieras -romuska. Tällä hetkellä kurkussa kasvaa mitä luultavammin peruna, mutta eiköhän sekin sieltä sula pois viikon kuluessa.

Äidin esimerkillisesti hoidettu narsissi. :D

 Lomat on siis vähäksi aikaa lusittu. Seuraavia odotellessa. :)