keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Superpallon niellyt kenguru

Ihanaa, kevät on tullut! Lumet on lähestulkoon kadonneet, ja silmissä siintää jo melkein viherkentät. Oioi. Kesästä tulee huikee! Berttakin kulkee nessu ilmassa, nuuhkuttaa jatkuvasti -ja POMPPII

Seitinohkasesti ketuttaa kuljettaa tuolla kaupungilla superpallon niellyttä kengurua. Ihmettelempä vaan, että mihin mun koira katosi? Sellaisen kun luulin omistavani.. B on nyt reilut pari vuotias muka aikuinen jo. Neiti on ollut aina suhteellisen vilkas, ja melkoinen huimapää. Ja siitäkin syystä olen edelleenkin sitä mieltä, että ehkä tähän astisen elämäni paras diili oli ottaa Blle ajoissa vakuutus. :D On ollut sen verran kovassa käytössä, että varmaan epäilevät jo siellä vakuutusyhtiössä mua jonkin sortin petkutuksesta.

Bruna tuli aikoinaan pienenä sattumuksen summana meille. Manguin "lupaa" koiran ottoon suunnilleen vuoden verran enemmän tai vähemmän. Elettiin aikaa ennen pääsiäistä vuonna 2011.  Meillä on aina ollut kotona koiria ja minulle ne ovat olleen aina kovin tärkeitä. Silloinen avomieheni taas ei osannut lemmikkiä kaivata, sillä heidän kotonaan sellaisia ei koskaan ole ollut. Jakeluun ei kertakaikkiaan uponnut, että tällainen tryffelinassu voisi olla ihan perheenjäsen.


Lagotto Romagnolo/Italianvesikoira/Tryffelikoira. Mitä näitä merkkejä nyt onkaan?


Ennen lähtöä pohjoiseen pääsiäisen viettoon vedin kotona vanhat kunnon itkupotkuraivat,  ja ihan huolella. Lupa koiran ottoon irtosi ja hymy heltisi minultakin. Ilo pitkästä itkusta! Lähdin pohjoiseen hyvillä mielin ja mies omille kotikonnuilleen. Pääsiäinen tuli ja meni. Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä bongasin ilmoituksen tutun kasvattajan sivuilta "Fantsu uuteen kotiin". Sovin, että huomisella paluumatkalla käväisen katsomassa tätä ylijäänyttä karvatuppoa. Paluumatkalta laitoin kotiin kuvaviestin: "Isi, me tullaan kotiin".Sanotaanko, että ilme oli miehelläkin näkemisen arvoinen kun hän saapui kotiin omilta reissuiltaan. Hän ei ihan ajatellut, että vasta myönnettu lupa tulisi täytäntöön alle viikossa.



Naapurin lapsen ensimmäinen kommentti: "Isi kato lamppu".

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on sitten riittänyt since day one. Kynnet katkeili, korvat- ja silmät tulehtui, massu oli sekaisin muutamaankin otteeseen -oliko vielä jotain mitä en maininnut? Voin kertoa. että vakuutus on ollut kyllä aika pop! Päivä tiputuksessa "pikku riplatin" vuoksi maksaa malkein yhden äkkilähdön verran! Olis kyllä huikeeta olla niinkin älykäs kuin eläinlääkäri. Olisi tuo lompakko jokseenkin lihavammassa kondiksessa.

Iiik, kynsi halkesi!
Ensimmäisellä kerralla kotimaan veden lämpöasteet eivät suonaisesti hivelleet neidin italialaista hipiää.
Lumilux Fantasia di Neve, alias Bruna. Italialainen ystäväni repesi totaalisesti. En vissiin miettinyt tuota nimeä ihan loppuun asti. Jos kasvattajan antama nimi tarkoittaa kutakuinkin "Lumiunelmaa" niin minäpä täräytän kaverille nimeksi Bruna, mikä ei ihan suoranaisesti tue tätä nimen alkuperää. Noh, ei nimi koiraa pahenna. Eihän? :D


Bruna rakastaa lähestulkoon kaikkea syötäväksi kelpaavaa. Mutta eritoten nakkeja, maksalaattikkoa ja muita herkkuja, joita ei lasketa tylsästi oikeaksi ruuaksi. Neiti saattaa dieetata ihan muitta mutkitta päiväkaupalla, jos ruoka kupissa ei ole juuri siihen hetkeen mieluista. Parin päivän dieettaamisen jälkeen tämä "anorektikko" on löydetty joko suoraan murtohommista herkkulaatikolta tai herkut ovat muuten vain mystisesti kadonneet taivaan tuuliin. Ja dietti jatkuu. :D

Dieettiaiheen siivittämänä painelen tästä iltapalan eli toisin sanoen maitorahkapurkin pariin. Adios amigas!
Kohta on jo perjantai, jauu!! :)

2 kommenttia:

lottapotta kirjoitti...

Fiammi di Neve=Lumiliekki=Usva että eipä meilläkään tuo nimi oo niin justiinsa :D

Ja hei, mä vonkasin ekaa omaa koiraa KUUSI vuotta ennen ku tapahtu mitään. Äiti sano että suurinpiirtein kerran viikossa kyselin että miksei oteta koiraa sen kuuden vuoden aikana, kunnes sitten leppy ja nyt äitikään ei voi olla enää ilman koiraa :D

ja en oikeesti kestä tota ekaa kuvaa! :D

Glam kirjoitti...

Joo ei oo niin nöpistä :D
Joo, mä odotin "luvan" ja toimin sen jälkeen vähän ominpäin. :D

Olihan ne niin repuja sillon pentuna. :)