Kuuleeks mua kukaan?

Bärttil on herkkis. Hän ottaa vain himpun verran liian raskaasti elämän tuomat muutokset. Draaman sävytteisesti onhan hän "avoerolapsi".

Viime viikolla vietin "kauan odotettua" syntymäpäivääni. B oli tähän mennessä ollut kaupunkikoirana vajaan viikon. Ja meillähän meni tietääkseni loistavasti! Pitkiä lenkkejä jäällä, koirapuistoja ja herkkuja. Noh, niinhän minä luulin. :D

Ei, nämä eivät ole naapurista :D

Postiluukusta oli tipahtanut päivällä töistä tullessani pieni lappunen. Luulin lappusta ensin omaksi roskaksi. Kunnes.. "Hyvä naapuri..." Ei. Naapurini ei muistanut minua syntymäpäivän merkeissä. Viesti oli "hyvässä hengessä" kirjoitettu, varustettu muutamalla huutomerkillä. Ja luonnollisesti nimetön. Bruna oli kuulemma konsertoinut päivällä. Kovan tason artistista on kyse, sillä fanipostin mukaan konsertti oli jatkunut taukoamatta! :D

Mä tulin tänne huutelee, kai joku mua kuuntelee?

Kuitenkin, ikäänkuin syntymäpäiväni kunniaksi olin voittanut oikeasti jotain ihan konkreettista. Jotain muutakin kuin naapurini suosion. Nimittäin liput Irinan yksityiskeikalle Radio Energyn studiolle! Tämäkin oli mennä sivu suun, sillä luin ko. sähköposti-ilmoituksen juuri sinä päivänä, kun viimeinen ilmottautumispäivä oli käsillä. Mutta kuitenkin! :)

Henkilökohtaisesti en ole koskaan oikein kokenut olevani minkään tai kenenkään ns. hardcore-fani. Joskus ala-asteella kuvittelimme kaveriporukalla olevamme ehdottomasti pikku-kylämme aidoin Spice Girls. Minä Gerinä ja taivas rajana. Ei varmaan tarvitse sanoa enempää? :D

Mutta jos jaksat laulaa paria Irinan kappaletta Singstarissa kuusi tuntia putkeen, niin kauan että ääni loppuu, niin on ehkä pakko antaa jonkinlaista credittiä tälle naiselle. Sen verran kovia kipaleita on hänen äänihuuliltaan kajautettu! Rakas ystäväni J voinee yhtyä tähän. Ai mitä muistoja! <3 Irina ei pettänyt kyllä tälläkään kertaa. Piskuinen, suloinen ja äärettömän taitava nainen.

Nyt kun on päästy tästä Spice Girlistä Irinaan, jatketaan siis suoraan seuraavaan suunnitelmaan. Eilen lunastin piljetit tulevan kesän kuumottavimmalle reissulle. Mustanmakkaran kehto Tampere tarjoilee tulevana kesänä sellaisen setin loistavaa musiikkia ja esiintyjiä Blockfestin tiimoilta, että pakkohan sinne on itsensä ahtaa, +2!

Bertta kuittaa ja lähtee huutelemaan tänään laakeammille lakeuksille.
See you later alligator! ;)

Elävissä kuvissa

Tänään on ollut löysä päivä. Möllöttämistä möllöttämisen perään. Sen verran kuitenkin jouduin terästäytymään, että kävin sivistämässä itsenäni elävissä kuvissa, elokuvissa. Keräsin luut kasaan, kokosin naaman kasaan ja menoksi.

Kahvila Pompannapin tarjontaa viikon takaisista sunnutaikahveista.

Muistan miten jännittävää oli pienenä päästä elokuviin. Meijjän pienessä pohjoisen kylässä ei ollut omaa elokuvateatteria, vaan elävien kuvien katselupaikkana toimi paikallinen työväentalo. Oikea monitoimitalo. Perjantaisin teinit vetivät seitinohkasia samassa salissa ja kiersivät rinkiä,  kun taas lauantaina paikalle luunsa keräsivät eläkeläiset päivätanssien merkeissä. Sunnuntaisin silloin kun joku elokuva saatiin kylään samaisesta salista tuli koko kylän viihdekeskus -elokuvateatteri. Salin laidoilta leviteltiin punaiset, niin saamarin kovat ja epämukavat tuolit- jotta kyläläiset saataisiin sovitettua yhteen (siihen ainoaan) saliin itkemään ja nauramaan yhdessä tuumin. Itku pitkästä ilosta tuli viimeistään silloin, kun lopputekstien jälkeen yritit kammeta tuolista ylös ja huomasit takapuolesi kadonneen. Kertakaikkiaan kadonneen -tai sitten vain puutuneen. Siksipä ihmiset -ne fiksuimmat- ottivatkin omat tyynyt persuuksiensa alle, jotta itkua pitkästä ilosta ei tarvinnut maksaa. :D Kuulostaa jokseenkin jälkeen jääneeltä meiningiltä, mutta sellaista se oli. Melle ihan normi settiä. Nyttemmin olen lukenut ja kuullut äidiltä, että kylään saadaan viimeinkin nykyaikaiset laitteet JA TUOLIT, jotta tämä elokuvanautinto olisi edes jossain määrin nautinto. :D Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Kävin katsomassa tänään ihan opetusmielessä suomalaisen leffan 21 tapaa pilata avioliitto. Ja kannatti. Se, että jäikö siitä jotain haaviin tulevaa varten, jää sitten nähtäväksi. Käsittääkseni ensimmäisen vuoden naimisissa olon jälkeen tietää, kannattaako toisen naamaa katsella vielä toista vuotta.

Ja iltapalaksi raikkaria munakkaalla. Nam.

Se on kuulkaas enää viikko pääsiäiseen. Kotikonnut ja paikalliset elävät kuvat kutsuvat taas. Tiedossa on rento ja letkee reissu kotiin. <3

Täti Töttöröö

Ai että mä nautin! Tämä kaupunkiasuminen on niin mun juttu! :) Aurinko on paistanut on viime aikoina suorastaan laittoman paljon tässä kaupungissa, missä normaalisti vain tuulee ja sataa. Onko parempaa, kun lauantaiaaumuna saat herätä miten tykkäät, laittaa taikasaappaat jalkaan, saat talsia pitkin kaupungin katuja. Fiilistellä ihan vain sitä, että aurinko paistaa ja miten mukavaa on vain kävellä. Haet lähikahvilasta kahvin mukaan -juurikin siihen ihanaan pahviseen mukiin ja nautit aamukahvin lennosta, rauhaksiin. Pyrähdät lempi putiikkeihisi ja  vain nautit. Ai että mä niin nautin!

Tänään aamu alkoi tosin hieman eri kaavalla. B:n citycamp on startannut tällä viikolla, ja neiti nokkelaa yritetään totuttaa kaupunkiolosuhteisiin. Aurinko otti meidät kuitenkin hienosti vastaan aamulenkillä jo kahdeksan jälkeen aamulla. Päivällä kierrettiin vielä sataman kautta, ja fiilisteltiin minä fiilistelin, Bruna hökelsi aurinkoa ja ihmisiä. B vaikuttaa tyytyväiseltä, joten minäkin olen. :)

Pusero / Lindex / Holly White

Kaupungilla talsiessani kohtasin Täti Töttöröön. Tai siksi hänet ristin pienen keskustelumme jälkeen. Täti Töttöröö on pieni, hobitin mallinen nainen. Yhtä pitkä kuin leveä. Täti Töttöröö pitää liian pitkää gepardikuosista viittaa, ja maalaa kasvoihinsa liian tummalla kynällä Marilyn-kauneuspilkun. Ja Täti Töttöröö luuli bonganneensa julkkiksen minut nähtyää, härregyyd. Hänen mielestään muistutin salkkareiden Iidaa.  Tyttöä, joka sairastaa anoreksiaa. Ainoa ero oli, että poskeni ovat kuulemma kapeammat. (!?) Ja minä kun luulin, että ne näkyvät jo kohta jo takaapäin tällä karkin syönnillä. Lopputulemana tälle häkellyttävälle keskustelulle oli se, että tälle "Iidalle" tekisi hirrrweeen hyvää sellanen pieni "cheek job". Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? :D

Hemmassa.

Lähestulkoon täydellinen päivä saa jatkoa. Ilta punaviiniä nautiskellen ystävien seurassa. Nam.
Kivaa iltaa för alla! :)

Savumerkkejä

Elossa ollaan! Pahvilaatikkotetris on suoritettu ja vieläpä onnistuneesti.

Runosuoni ei nyt oikein ota syttyäkseen. Pidemmittä puheitta pläjäytän teille muutamat kuvat viikonlopulta uudesta piskuisesta kolostani. :)

 

Koodaillaan, kun ajatus ajatus taas leikkaa! :)

"Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa"

Se on jännä tunne kun huomaa, että joku lukee minun elämääni kuin avointa kirjaa. Tuskimpa olen ainut, joka huomaa elävänsä elämää, kuin suoraan laulusta. Joskus niistä mukavistakin, mutta niihän se on. Elämä on inspiraatio, ja silloin kun potkii niin pitää ottaa kaikki vastaan ja ammentaa siitä jotain uutta -positiivista.

En voi sietää epäjärjestystä, ja siksi aloitinki FIKSUNA ihmisenä pakkaamisen vasta tänään. Ajatellen siis huomista muuttoa. Kuulkaas, ihan tosissani ajattelin, että minulla vähän tavaraa. :D Mmm...
Oikeasti ajattelin, että muutama pahvilaatikko astioille ja vaatteille muutamat pussit. Niin varmaan!! :D

Ei passaa unohtaa tryffeleitä! Huomenna maistuu punaviinin kanssa kynttilänvalossa.

Kyllä. Olen muuttamassa kolmiosta kaikkiaan 27m2 yksiöön. Sanotaanko näin, että huomenna odottaa pienimuotoinen jumppa, että saadaan nämä tavarat sisään. Siis jos saadaan. :D Ihan kaiken tämän kruunuksi, huomasin hetki sitten jotain sangen olennaista. Sähköt. Ne on kytkemättä.

Tässä oli todellakin ihan vain maistiaiset tästä tavaran paljoudesta. Asunto muistuttaa tällä hetkellä lähinnä miinakenttää, kuin kenenkään kotia. Mutta huomenna se miinakenttä virallisesti siirtyy. Nimittäin Chicagoon.

                                          "Mutta lupaan, että huominen on joskus monen vuoden takainen."
                                                               -Haloo Helsinki! Vapaus käteen jää-


Huomisesta miinakentästä enenmpi -jos sähköt pelittää. Muutoin vietän iltaa kynttilänvalossa tryffeleiden ja punaviinin kera. :))

Viikonloppuja muruset! :)
                                                                     

Mustia aukkoja ja pikavoittoja

Tein sen taas. Ihan vain varmistaakseni, että autotallimme oviaukko on edelleen yhtä pieni, kuin se oli viimeksikin oli, kun peruutin sivupeilin irti autosta. Rräyhh. Prkleen pienen muovinpalan vuoksi tulee jo ennestää lommoiseen lompsaan "hienoinen" lovi. Olkapäilläkin lämmittää vielä auton omistajan lämpimät olantaputukset uutisen kuultuaan. Make it double baby -or should I say twice?

Nauroin itseni eilen lähestulkoon hengiltä selaillessani vanhoja valokuvia. Millaisia yrityksiä sitä ihmisparka lähteekään kokeilemaan hiusten suhteen? Tässä kuontalossa on nähty vuosien saatossa niin punaista, violettia, mahonkia, ruskeaa, oranssia, mustaa yms. Muutospäissäni olen myös ollut muutaman kerran hiusmallina. Voin kertoa, että sinne on turha mennä pillittämään, että "olisin halunnut vain latvojen siistimisen ja tyvivärin tämän punamustan, lyhyen pottatukan sijaan" :D.





Kauluspaita / Tommy Hilfiger

Farkut / H&M

Nahkavyö / edelleenkin kirpparilöyty

Nahkasaappaat / Vagabond

Rannekello / Gant

Ja entäs sitten ne vaatteet? Olen pitänyt itseäni aina suht siistinä pukeutujana, mutta näköjään sitä voi olla toisinaan hyvinkin väärässä. *huutonaurua* Ei kukaan ole viitsinyt mainita silloin taannoin, että kandeis käydä peilin katsomassa, minkä näköinen kaveri sieltä toiselta puolen oikein stalkkaa? :D

Myöntääkö kukaan muu eläneensä joskus männävuosina tajuttoman tyylitajuttomasti?

Eilen lupasin itselleni, ja tänään sen toteutin. Peilin kautta töihin. Tarjolla on siis ehkäpä maailman hätäisimmät asukuvat, napattu noin sekunnin murto-osassa (kuten kuvan laadusta voi huomata), mutta onpahan kuitenkin.
Jahka tässä on toivuttu eilisestä, voisin kyhätä kasaan jonkun totaalisen poskettoman postauksen tästä tajuttoman tyylitajuttomasta tyylistä.

Jos haasteen heitän ilmoille, moniko siihen uskaltaa tarttua? ;)

Lupsakkaa tiistaita kuomat! :)

Lördag

Kah, olipas letkeä lauantai. Pitkästä aikaa. Perjantaiset iltatreenit ja sauna saivat tämän kaverin totaaliuupeloon, ja nukuin ihan huolella lauantai-aamuna. Puolilta päivin suuntasin kaupunkiin kahvittelemaan tyttöjen kanssa. Ihmetyttää, ettei tule vietettyä useammin tällaisia päiviä? Kahviloissa möllöttäminen on kuitenkin aika mukavaa puuhaa. :)

Paita / H&M

Matkasin bussilla täältä "landelta" kaupungille. Aika friikkiä huomata siinä bussissa istuessaan, että suupielet yltää lähestulkoon korvasta korvaan. Olo on jotenki hirveän kevyt ja onnellinen. Olen ollut takuulla huvittava näky :D. Kyllä tuo auringon möllykkä saa ihmeitä aikaan.

Vyö/ Kirpparilöyty

Illasta suuntasin sitten isolle kirkolle iltaa viettämään. Tänään onkin sitten ollut kokovartalo uubelopäivä. MUTTA, näitäkin pitää väliin olla! Mukavaa vain ottaa aikaa itselleen ja olla möllöttää. Ja katsoa ehkä ihan vähän sarjatulena Gossip Girliä ;). Kaikki tämähän on ollut mahdollista vain siten, että B on lomaillut melkein koko viikon mummulassa. Maanantai tulee taas samanlaisella rytinällä kuin joka viikko. Ensi viikolla voikin olla sitten vähän erilainen postaus. Nimittäin muuttopostaus.

Ensi viikkoon!
XOXO Gossip Girl

Menikö ihan häneksi lontoolla?

Olette varmaankin huomanneet, että käytän kirjoittaessa jonkin verran ns. lontoota. Jotkin asiat on vain öyhäkämpi tiivistää lontoolla, kuin suomella. Mutta eihän se aina mene niin kuin elokuvissa. :D

Olen aika kovapäinen tyyppi. Periksiantamaton kyllä, mutta vielä useammin vähän höntti. Paras oppi on kantapään kautta. Ja voi pojat, montako kertaa on pitänytkään tämän lyhykäisen elämän aikana  kantapään alle kajota! :D Make it double baby!  -kun yksi kerta ei riitä.

Kuva

Make it double baby! -nimi ei ollut ensimmäinen vaihtoehto blogini nimeksi. Pyörittelin vaikka mitä pörryköitä mielessä,  kunnes lamppu vihdoin "syttyi" -Sweet life. Ja miten kävikään kun "rekisteröin" nimen bloggeriin? Kyllä mä olen niin monet kerrat katketakseni nauranut, kun hihkaisin innosta ja huomasin, ettei kukaan oikeasti ollut tajunnut tätä loistavaa bloginimeä vielä itselleen napata - Sweat life! Kuka nyt haluasisi hikiblogia kirjoittakaan?! :D Että uusiksi meni sekin.

Koska kirjoitan niin sanotusti avointa päiväkirjaa, päätin aloittaa bloggailun ensimmäisellä postauksellani "Dear diary..." (Rakas päiväkirja..). Jokainen koskaan englantia opiskelleena tietää, että sanat "päiväkirja" ja "ripuli" lausutaan erehdyttävän samalla tavalla lontooksi. Onneksi ei sentään kirjoiteta! Muuten tästä ensimmäisestä postauksesta olisi tullut surullisen kuuluisa "Rakas ripuli" :D.
Herättäisikö kiinnostusta, saatikka luottamusta? :D

PäRRäyttävää peRRjantaita kaikille! :)