"Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa"

Se on jännä tunne kun huomaa, että joku lukee minun elämääni kuin avointa kirjaa. Tuskimpa olen ainut, joka huomaa elävänsä elämää, kuin suoraan laulusta. Joskus niistä mukavistakin, mutta niihän se on. Elämä on inspiraatio, ja silloin kun potkii niin pitää ottaa kaikki vastaan ja ammentaa siitä jotain uutta -positiivista.

En voi sietää epäjärjestystä, ja siksi aloitinki FIKSUNA ihmisenä pakkaamisen vasta tänään. Ajatellen siis huomista muuttoa. Kuulkaas, ihan tosissani ajattelin, että minulla vähän tavaraa. :D Mmm...
Oikeasti ajattelin, että muutama pahvilaatikko astioille ja vaatteille muutamat pussit. Niin varmaan!! :D

Ei passaa unohtaa tryffeleitä! Huomenna maistuu punaviinin kanssa kynttilänvalossa.

Kyllä. Olen muuttamassa kolmiosta kaikkiaan 27m2 yksiöön. Sanotaanko näin, että huomenna odottaa pienimuotoinen jumppa, että saadaan nämä tavarat sisään. Siis jos saadaan. :D Ihan kaiken tämän kruunuksi, huomasin hetki sitten jotain sangen olennaista. Sähköt. Ne on kytkemättä.

Tässä oli todellakin ihan vain maistiaiset tästä tavaran paljoudesta. Asunto muistuttaa tällä hetkellä lähinnä miinakenttää, kuin kenenkään kotia. Mutta huomenna se miinakenttä virallisesti siirtyy. Nimittäin Chicagoon.

                                          "Mutta lupaan, että huominen on joskus monen vuoden takainen."
                                                               -Haloo Helsinki! Vapaus käteen jää-


Huomisesta miinakentästä enenmpi -jos sähköt pelittää. Muutoin vietän iltaa kynttilänvalossa tryffeleiden ja punaviinin kera. :))

Viikonloppuja muruset! :)