Kaukokaipuuta

Pakko teillekin päästä avautumaan tästä sydäntäni kovasti lämmittävästä aiheesta, vaikka se vielä aika kaukainen ajatus onkin. Nimittäin lomasta! Valmistuin koulusta kohta tarkalleen kolmisen vuotta sitten. Tähän arkiseen oravanpyörään hypättyäni lomia ei ole paljoa kuulunut eikä näkynyt. Muutokset työkuvioissa ovat pitäneet minut erittäinkin kiinteästi duunikuvioissa, ja kerrytetyt lomat on aina poltettu uusien juttujen tieltä. Maksimissaan viikon pituisilla lomilla tai pitkillä viikonlopuilla on hetkittäinen vaikutus ja rentoutumisen mahdollisuus. Pidemmästä lomasta olen vain voinut haaveilla. Mutta nyt. Nyt se on käsillä.

Lainattu

Vähän reilun kolmen kuukauden päästä heitämme pikku reput selkään suuntaamme niin kauas missä riisin jyväset kasvaa. Jos ihan specsejä annetaan, niin tarkalleen ottaen Vietnamiin ja siitä mahdollisesti vielä Kambodzan puolelle. Tarkoitus olisi lentää helmikuun lopussa joko Hong Kongiin tai Bangkokiin, ja sieltä mahdollisesti jatkolennolla Ho Chi Minh Cityyn.

Lainattu

Päämääränä Vietnamissa olisi rantautua todelliseksi paratiiksiksiksikin
tituleeratulle Phu Quocin  saarelle. Ystäväni on lomaillut saarella kolmisen vuotta sitten, ja silloin saarelle alettiin rakentaa turisteille lomapuitteita. Kauhukseni huomasin, että saarelle on kyhätty noin kolmisen kymmentä eri tasoista hotellia, ja valinnan varaa näyttää riittävän. Olen erittäin allerginen aikalailla kaikenlaisille neonvaloille, happy hour-kylteille, kännisille ja äänihuulet omaaville briteille, kiireelle sekä muovisille aurinkotuoleille ja värikkäille varjoille. Mikään kuumin turistirysä ei tule kyseeseen, vaan tälle lomalle etsitään nyt rauhaa ja rakkautta.

What's Dave doing?

Tässä vaihtoehtoja miettiessä olemme jo törmänneet hienoiseen brobleemaan. Minä venyttelisin oikein mielelläni vaikka koko loman vähän vaatimattomammassakin mestassa, missä on riippumatto, aurinko, joku pieni biitsin lämpäre ja kylmää bisseä. Mies on kuitenkin näitä budjettireissuja tehnyt aikanaan siinä määrin, että hän taas mieluiten ottaisi kärkeen vähän iisimpää menoa pientä luksusta unohtamatta. Niimpä päädyimme ratkaisuun joka tyydyttää suunnilleen molempia: ensimmäinen viikko iisiä lillumista vähän prameammassa mestassa, ja toinen viikko mahdollisesti Kambodzassa saarella, jonne pääsee laivalla sekä pienen uimareissun tekemällä. Tuolla legendaarisella Koh Rongin saarella kohoavat suomen sekä Kambodzan liput vierivieren. Suomalainen sisu, periksi antamattomuus sekä palava halu toteuttaa kauan sisimmässä itänyt unelma kulminoituvat saarelle kohonneeseen Broken Heart Guesthouseen. Pieneen bungalowkylään paratiisisaarella, jossa muun muassa maailman myrkyllisimmät käärmeet viettävät kissanpäiviään. Tälle saarelle kyhättiin tyhjästä vaatimattomat bungalowt sekä rakkaudella ja hartaudella suunniteltu Rock' n' Roll Suicide Bar -Open until the end.

Vielä ei ole mitään lyöty lukkoon, joten vinkkejä noilla huudeilla liikkuneilta otetaan avoimin mielin vastaan! :) Veljeni, jotka parhaillaankin reissaavat pitkin maailmaa ovat lekotelleet Koh Rongilla pariinkiin otteeseen, joten tuolle suunnalle kun mennään, niin tuota paikkaa tuskin pystyy ohittamaan. Tämän blogin todennäköisesti ainoana kirjavinkkinä kaukokaipuisille, reppereissuja rakastaville suosittelen Marco Kososen kirjoittamaa kirjaa, Rock' n' roll suicide bar. Jos ei vielä tee mieli reissuun, niin salettiin mieli muuttuu tuon kirjan jälkeen. Myös tuolta What's Dave Doing sivustolta saa urakierteessä olevat kaverit potkua persuuksille. Pystyisitkö itse samaan?

Rentouttavaa viikonloppua kaverit! Itsehän jumitan täällä Maarianhaminan varsinaisella international airportilla koko illan, kone on myöhässä vain kolmisen tuntia.. :)