Kipinkapin arvontauurnille!

Tässä taannoin kirjoittelin ystävieni häihin tulevista kaasojen hiuslookeista jotka tulen toteuttamaan.
Oman kuontaloni kohtalo taas on hiukan hakusessa. Tokihan se riippuu ja roikkuu tulevasta asusta. Olen kovasti mieltynyt tähän 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin hiusten ja klassisten kampausten ohella.
1920 luvulla käytettiin laineiden ohella myös aivan ihania hiuspantoja. Jokin simppeli, pienen jujun sisältävä panta olisi siis etsinnässä koristamaan todennököisesti luonnonpörröistä lookiani. :)

Kuvat

Kuva

Hiuspantoja-, koruja ja muita härpäkkeitä ei siis olla keksitty uudelleen. Internetin ihmeellinen maailma on täynnä mitä erikoisempia ja oivallisempia hiuskoristeita. Toinen toistaan upeampia.

Nyt olisi mahdollisuus myös saada omiin kokoelmiin lisää volyymia. Palomiehen morsian nimittäin arpoo blogissaan huikean 100€:n lahjakortin Aino Handmaden hiuskoristeita myyvään verkkokauppaan! Parasta tässä on se, että mikäli valmista, omaa kuontaloa varten tehtyä tuotetta ei löydy, on mahdollista myös saada mittatilaustyönä tehty koriste tulevan vuoden juhlahumuun tai mikseipä arkikäyttöönkin!

Lisää ohjeita ja upeita kuvia hiuskoristeista löytyy Lauran blogista, jonne kannattaa nyt kiirehtiä kiireen vilkkaa! Äänestykseen on aikaa osallistua TÄNÄÄN KLO 24.00 mennessä!! :)

Onnea arvontaan!! :)

Lazy Sunday

En tiedä miten siellä teillä, mutta meillä täällä Chicagossa aurinkoa tulvii joka tuutista. Ei sada, eikä oikeastaan tuulekaan (täällä tuulee oikeasti aina!). Bn kanssa käytiin pieni aamulenkki ja sen päälle nopsat lumityöt oman porstuan pihalta. Ah! Toisaalta olen sellainen pikku puuhastelija, joka tykkää tehdä lumitöitä tai haravoida, mutta tietysti sopivissa määrin. Omakotitalon kasvattina minulla on jonkinmoinen käsitys siitä, mitä oman talon ylläpito vaatii.

Pakkasen näykkäämillä poskilla suunnistin sisätiloihin täynnä tarmoa ja intoa. Aamupalan aika. Aamun normisetti pyörähti mikrossa ja sai niskaansa aimoannoksen raejuustoa. Myönnän olevani ehkä hieman mainonnan uhri, ja tykkää kokeilla kaikkia uusia juttuja. Kaupasta tarttui perjantaina mukaan uusi Valion stevialla makeutettu mansikka lime-keitto.

Noh, kannatti kokeilla siinä määrin, ettei enää tarvitse kaupassa arpoa, ostaakko vaiko eikö ostaa. Ja ei tarvitse ostaa. Maku oli jotenkin keinotekoinen. Puuro maistui siltä kuin, sekaan olisi lirauttanut Rekorderlingin väljähtänyttä samaa makua olevaa SIIDERIÄ. Höhhhöh...
Tuotteen ulkonäkö on toki moitteeton. Raikas ja sopivasti mehukas, mutta maku ei valitettavasti ole yhtä onnistunut.

Löytyykö muita mainonnan uhreja? :D Onko kotona käyttämättömiä aromipesiä tai sauna-belttejä? :D

Mukavaa laiskaa sunnuntaita för alla! :)

I'm glad you haired me

Lumi pursuu ikkuinoista sisään, pakkanen paukuttaa ikkunalautoja minä suuntaan katseen kesään. Ajankohtaista näin tammikuussa, eikös? Tästä elämäntilanteesta on hiukan hankalaa vääntää vaaleanpunaisia ajatuksia, on katsottava eteenpäin. Siis rutkasti eteenpäin.

Kesällä tapahtuu aina kaikkea mukavaa. Vuosittaiset suofudiksen MM-kisat heinäkuussa, juhannus kesäkuussa, HÄÄT ELOKUUSSA. Kyllä. Kuten varmaan olette tajunneet, kyseessä eivät ole omat hääni. Vieras tittelin lisäksi pääsen antamaan myös oman panokseni häiden kokoonpanoon. Saan kunnian kammata kaasojen ja morsion äidin kuontalot suureen juhlapäivään!

Olen tällainen "itseoppinut" kyhäilijä. Pienenä ennen hammaspesua väänsin ja käänsin hiuksiani peilin edessä parhaillaan tunnin ennen kuin tartuin hammasharjaan. Ala-asteen kuudennelta luokalta lähtien kaverit ja ystävät tulivat aina meille useampaa tuntia aiemmin laitattamaan hiuksiaan joulu- tai kevätjuhliin. Tyttöjä saattoi olla jonossa parhaillaan 3-4. Myös Rimma liittyi  jossain vaiheessa pikku siskonsa opastuksella tähän kammattavieni joukkoon. Illanistujaisissa tyttöjen kanssa istuin illat lähinnä kampa ja pinnit suussa, tyttöjen kuontaloita kuntoon laittaen. :D

Jospa päästäisiin vihdoin asian ytimeen pienen rönsyilyn jälkeen. Kummemmin emme ole vielä jutelleet morsion kanssa, millaiset kuontalot hän neuvonantajilleen halajaa. Tässä hiukkasen malttamattomana aloin googlettamaan ja etsimään jotain klassista, simppeliä (sitä häiden teema ymmärtääkseni hipoo) mutta näyttävää mallia tytöille. Olen jotenkin aina ihastellut näitä 1940-luvun hiuksia. Nämä kauniit aallot hiuksissa ovat mielettömän näyttävät olematta kuitenkaan mitään huomion varastajia.

Kuva

Kahden kaason kuontalot tiedän, että elokuussa viimeistään ne saadaan kyllä myös kiinni. Lyhyisiin hiuksiin nämä aallot toimivat mielestäni myös erittäin mainiosti.

Kuva

 Keskipituisilla hiuksilla laineiden päät ja takaosat voitaisiin kietaista niskaan tai laineiden jatkoksi sivulle pikku sykerölle.

Yksinkertainen on kaunista, mutta jos mekot ovat simppelit niin hiuksiin joku korisolki olisi myös aika kiva. Huomiota morsiolta ei tietenkään saa varastaa. ;)


Mekoista riippuen laineet voisi vaihtaa myös kovasti suosiota kasvattaneisiin herkkiin lettikampauksiin.  Tarkoitus ei suinkaan ole tehdä kolmea kloonia pikku-Heidistä, mutta ehkä tajuatte pointin kuintenkin tästä sopivasti sotkuisesta lettityylistä? ;)

Kuva täältä

Kuva täältä

Yksinkertainen on kaunista, niin se vain on. Ehkä maailman helpoin sykerrys toteuttaa ja on juurikin niin kaunis ja herkkä kuin hääteeman sopii. :)

Mitäs tykkäätte? Letille, laineille vai sykeröille? ;)

"Veri maistuu suussa vaikka mennään vasta tammikuussa"

Vuosi vaihtui. Tuli uusia tuulia ja haasteita. Ja ihan sitten urakalla.
Pahoittelut tästä hiljaiselosta blogin puolella. Tekosyitä tulisi helposti, kangertelematta vähintäänkin rekkalastillinen, mutta säästän teidät moiselta vuodatukselta. Uusia kuvioita tähän vuoteen tuo heti kärkeen uusi työpaikka, joka onkin kirjaimellisesti aika makea. ;) Siitä jatkossa saatte lukea ehkä vähän enemmän.

Muutoksilta ei ole säästytty kotonakaan, sillä taakse on haikein mielin jäänyt usemman vuoden parisuhde nykyisen avomieheni kanssa.

Tein yhden lupaukselle tälle vuodelle: Tästä vuodesta 2013 on tultava helkkarin paljon parempi kuin edeltäjästään. Jokaiselta kantilta katsottuna tämä ei nyt näytä ihan lupaavimmalta vuoden aloitukselta, mutta jostain sitä uskoa kumpuaa kuitenkin siihen, että kyllä täältä syvältä suosta vielä ponnistetaan. Niin, että loiskuu!

Ehkäpä tämän vuoden teemaan voisi ottaa yhden uuden vuoden lupauksen lisää. Ajatella asioita positiiviselta kantilta. Siinä viiden sentin kolikossakin kun on se toinenkin puoli. :)

Kuva