Ho Chi Minh City

Täyteen buukatun Honkkarin jälkeen toinen välietappimme sijoittui jo ihan kohdemaahan eli Vietnamiin, mutta edukkaampien lentojen perässä teimme jälleen yhden yön stopin. Tällä kertaa matkan varrelle sattui Ho Chi Minh City. Jos Hongkong oli täynnä ihmisiä, niin Saigon (tunnetaan ehkä paremmin ko. nimellä?) oli kyllä ylikansoitettu skoottereilla. Jokaisesta ilmansuunnasta, jokaisen kulman edestä ja takaa, sivusta ja ojasta kiihdytti milloin minkäkinlaisella kokoonpanolla varustettuja mopedeja. 

Kadun ylittäminen tuntui alkuun ihan silkalta itsemurhalta, sillä näitä moottoreilla varustettuja kaksipyöräisiä valui tsunamin tavoin pitkin katuja, eikä kukaan varmaan koskaan ollut kuullutkaan suojatien nimenomaisesta merkityksestä. Silmät kinni, kädet ristiin ja töppöstä toisen eteen-taktiikka toimi ja hengissä ollaan edelleen. Kyllä silti mielikuvituksesta ja kekseliäisyydestä täytyy antaa täydet propsit ja iso hansikas paikallisille. Kaksipyöräisillä liikkuivat niin nuoretparit kuin vanhuksetkin, liikemiesten kravatit läpättivat hauskasti tuulessa ja uranaisten huimat korkokengät antoivat kyllä skootterilla liikkumiselle uudenlaista katu-uskottavuutta. 

Drink and drive oli kyllä iskostunut muutamankin papparaisen mieleen juuri tässä nimenomaisessa merkityksessä. Eräänä iltana katuravintolassa istuessamme viereisessä pöydässä istunut miesseurue oli sellaisessa sopassa, että suomalaisten juhannusmenot kalpenivat vieressä. Parit kopat bisseä oli tyhjennetty, kun jengi toikkaroi skoottereilleen ja virittivät mopot tulille. Spagettisin askelluksin kaverukset hyppäsivät mopon jousille ja hävisivät hetkessä Saigonin kymmenien tuhansien skoottereiden massaan. Seuraavana päivänä taksikuskimme tiesi kertoa, että Saigonilla kuolee näissä skootterionnettomuuksissa ihmisiä päivittäin. Enkä ihmettele.

Mehubaarin tunnelmista ens kertaan kaverit!

PS. Halkean kohta tästä salaisuudesta, mitä ette ole vielä kuulleet. Stay tuned.