Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma

Parina päivänä vuokrasimme hotelliltamme skootterit ja lähdimme explooraamaan saarta. Skootteri irtosi 8 dollarilla koko vuorokaudeksi. Saigonin totaaliseen kreisiin mopokulttuuriin verrattuna Phu Quocilla jokaisella motoristilla oli kypärät! Vaikka yhteen mopoon oli ahdettu kolmekin sukupolvea, jokaisen pääkoppaa koristi siitä huolimatta jokinlainen potta. Koristeeksihan sen käyttötarkoitus toki jäikin. Kun näin meille tarjotut kypärä aihtoehdot olin kirjaimellisesti p**koa alleni eikä pyörän kyytiin könyämisestä meinannut tulla mitään. Ee sai pääkoppansa koristeeksi tämän upean lippalakkimaisen maikin kypärän. 

Oma kypäräni oli myös aika huikea. Turkoosi, semisti jonkinlaista sotakypärää muistuttava muonakuppi, mikä viimeisteli meidän molempien totaalisen katu-uskottavan prätkälookin (NOT!). Naurun remakassa lenti myös kypärä päästä pariin otteeseen, sillä näiden heppoiset lukot aukesivat heti kun leukapieliään liikutteli. Siis silkkaa silmänlumetta koko kypärät!

Saigonilla skootterin kyytiin hyppääminen oli totaalisen NO NO NO. Täällä meno oli kuitenkin vähän rauhallisempaa, joten mopon vuokraaminen ja saareen paremmin tutustuminen oli tosi huisi juttu. Ensimmäisenä päivänä päräytimme saaren toiselle puolella, joka on vielä suhteellisen rakentamatonta paikallisia pikku kyliä lukuun ottamatta. Jotain majataloja täältäkin toki voi löytää ja sen myötä myös totaalisen rauhan. 

Kiki's Coconat Beach oli ensimmäinen stoppimme puolen tunnin ajamisen jälkeen. Kyseessä on uusi majatalo, joka tarjoaa tällä hetkellä majoitusta perheen kodista ja kokemusta elää paikallisen perheen kanssa. Rakenteilla on kuitenkin omia erillisiä bungaloweja, jotka varmaan valmistuvat suhteellisen pian. Paikka oli vielä rakenteilla, mutta kaunis siitä varmasti tulee kun mesta on aivan meren rannalla, jossa rantaviivalla suuret palmupuut paistattelivat päivää.

Toisenä päivänä päätimme ottaa työn alle etsiä näitä ns. paratiisi biitsejä. Näitä voi löytää paikallisista turistioppaista tai sitten ihan hakuammunnalla niin kuin me luonnollisesti tehtiin. Tätä meidän tyyliä en suosittele malttamattomille hermoheikoille. "Tiet" ovat paikoin todella huonossa kunnossa, päivisin aurinko on paahtavan kuuma ja kun jäät jumiin kaksipyöräisesi kanssa keskelle ei mitään, missä ainoat vastaan tulevat kaverit ovat lehmiä niin voi olla, että mieltä kiristää muukin kuin silmänlumeeksi tarkoitettu hikipotta. 

Löysimme kuitenkin tämän mestan, suhteellisen läheltä hotelliamme. Skootterilla ajettiin milloin mitäkin kinttupolkua, milloin asfalttia ja lopuksi työnnettiin vielä tätä hiekkatietä pitkin. Paahtavan kuuman hiekaerämään läpi hetken aikaa tarvottuamme turkoosi meri ja valkoinen hiekkabiitsi toivottovat meidän tervetulleiksi.

Auringon laskun aikaan oli korkea aika jo palata omaan pikku parataasiimme. Kiitotietä pitkin kurvasimme kilpaa auringon kanssa, sillä kotia piti keretä ennen pimeää. Eihän näissä mopoissa nyt sentään mitään valoja ollut!