Cockpitissä

Vähän on meinannut jäädä junnaamaan tämä postaustahti. Tähän löytyy ihan oikea syy-valmisteilla on kilometripostaus Kambodzan osuudesta reissultamme maaliskuussa. Ajattelin nyt kuitenkin jakaa kanssanne pikaisesti päivän, jolloin taannuin iässä vähän taaksepäin ja palasin aikaan, jolloin peruskouluopintoihin kuului työssäoppimispäivä.

Tämä päivä oli siistein sitten miesmuistiin! Päivä sijoittui toimistoon, jossa maisemat olivat vähän eri luokkaa, kuin mihin olen itse tottunut. Hyppäsin nimittäin sinivalkoisille siiville, ja työpäivä käsitti pikavisiitin lahden toiselle puolen eli Tukholmaan. Rakastan lentämistä -sopivissa määrin tosin. Lentämiseen liittyi aikaisemmin aina se kutkuttava jännitys. Lento kieli seikkailusta, lomasta ja jostain jännittävästä. Nykyään kun matkustan töiden puolesta jonkin verran Skandinaviassa, on lentämisen hohto ja jännitys vähän menettänyt merkitystään.

Tällä kertaa pääsin kuitenkin pelipaikoille, lennon paraatipaikoille -where the magic happens! Tämän kertainen työssäoppimispäiväni sijoittui fyysisesti Finnairin Embraer 190 ohjaamoon. Istuin kiltisti paikoilleni, köytin itseni vöihin ja asetin omat kuulokkeeni korvilleni, jotta voisin kommunikoida tätä pelikaania ohjaavien kavereiden kanssa. 

Nippuloita ja nappuloita, erilaisia mittareita ja anturoita, kiellettyjä nappeja, kaasuja ja jarruja. Vaikka päivän verran tuossa ihan pelipaikoilla pääsin hommaa päivystämään, en kyllä osaisi tästä ihan äkkiseltään sanoa, että mitä pitäisi tehdä jos mielisin muuttaa koneen suuntaa Tukholman sijasta vaikkapa Afrikkaan. 

Konetta ohjaavat kapteeni ja perämies lentävät vuorotellen kohteeseen, jolloin toinen vuorostaan hoitaa radioita lennonjohdon kanssa. Lyhykäisyydessään tämä yhteydenpito on jatkuva tulva koodeja ja numeroita, joilla lennonjohto mm. antaa koneelle käskyjä, antaa reittiohjeita sekä määrittää nopeuksia. Itsehän en tästä numerotulvasta tajunnut sitten tuon taivaallista -mutta nautinkin sen sijaan maisemista ja sinisestä taivaasta. 

Leaving the airplane checklist.

Sateinen Pariisi

Yksi maailman tunnetuimpiin kaupunkeihin lukeutuva Pariisi tuli koettua pikaisesti viime viikonloppuna. Rakkauden kaupunki oli verhottu lähestulkoon koko matkamme ajaksi harmaaseen pilvivaippaan josta epäsäännöllisen säännöllisesti tiputteli vesipisaroita enemmän tai vähemmän. Ilma oli kostea ja koleahko, mutta lämmitetyt katuravintolat ja siellä tarjoiltu punaviini ja shamppanja lämmittivät kyllä mieltä ja kehoa. Matka oli meiltä joululahja vanhemmilleni. Lahjaan liittyy tarina, jonka kerron teille jonain myöhempänä ajankohtana.

Tämän pikavisiitin tarkoituksena oli nauttia kaupungin tunnelmasta ja kiireettömyydestä sekä käydä fiilistelemässä kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet. Asuimme Pariisin keskustasta noin parin kolmen kilometrin päässä Bercyn metropysäkin välittömässä läheisyydessä. Hotelli oli kohtuuhintainen ja tasoinen verrattuna kaupungin tunnetusti tyyriiseen tasoon. Aikaisemmin kuullut tarinat kaupungin jokseenkin sekavasta metroverkostosta piti kyllä paikkaansa varmasti jokaisen jutun verran. Puhelimeen ennakkoon ladattu Paris metro application oli aivan ehdoton ja teki sokkeloisesta metroverkostosta seikkailun todella iisiksi ja vaivattomaksi.

Metron lisäksi meitä kuljetti tämän kahden päivän ajan edullinen apostolin kyyti. Parin päivän aikana kilometrejä tuli talsittua lähestulkoon 20 kilometrin verran. Heti kun käveleminen alkoi tuntua puulta, suuntasimme tasaisin väliajoin Pariisin tunnelmallisiin katukahviloihin pienien kävelykatujen varrelle ja nautiskelimme milloin shamppanjaa, milloin punaviiniä. Pariisi oli ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki ja mielestäni varsin moniulotteinen. Kaupunki kestää useamman käyntikerran, mikäli joka kerta ei ole pakko päästä pojottamaan Eiffelin tai Riemukaaren juurelle. Mielessä kävikin josko uusi reissu tulisi kyseeseen vaikkapa kesällä. Tietystikin ensikertalaisina kävimme läpi juurikin nämä perusposetus paikat Eiffelillä, Riemukaarella, Louvressa, Notredamella sekä lukkosilloilla.

 

Pariisi on kaunis, sitä ei käy kieltäminen. Tunnelmallinen kaupunki kauniine rakennuksineen ja tyylikkäine ihmisineen on mukava kylä viettää vaikkapa pitkää viikonloppua ja vain nauttia kaikesta mitä kaupunki tarjoaa.

Kaikesta huolimatta Pariisi on mielestäni pienesti yliarvostettu. Se, että 0,25 dl vesi voi maksaa helposti viisikin euroa vain siitä syystä, että ollaan Pariisiissa kuvastaa juurikin sitä itsetietoisuutta ja lievää ylimalkaisuutta, joista ranskalaiset ovat olleet tunnettuja läpi maailman historian.

 

Ranskalaisia herkkuja eli crepeksiä tuli myös maisteltua. Pienellä varauksella tilattu crepes eli lettu pähkinäsuklaalevitteellä ja kiiveillä osoittautui varsinaiseksi yllättäjäksi, ja olikin yksi reissumme suussasulavimmista herkuista. Tässäpä vinkkiä jälkkäriosastolle himaanki asti! :)

Kihlajaiset No.1 -Vappu!

Juhlistimme eilen piskuisessa kodissamme kihljaisiamme sekä tupaantuliaisjuhlia tässä vapun siivellä. Juhlat olivat ihan mielettömän onnistuneet. Juhlakansa koostui pääosin ystävistä ja lähimmistä sukulaisista. Oli ihan uskomatonta miten monet kutsutuista pääsivät paikalle ja osa ajoi juhliimme pidemmänkin matkan päästä. Ei voi muuta kuin isosti kiittää kaikkia!

Kiitti kaverit, puss!