Tänään alkoi ihan hymyilyttää, kun tajusin miten urpo sitä välillä oikein onkaan. Minulla on paljon
ihan oikeita ja eläviä ystäviä. Kaikkien kanssa ei tule soiteltua päivittäin, mutta erään ystävän kanssa soittelemme päivittäin. "Mitästä? -Eipästä?" -eli päivitetään päivän peruskuulumiset. Tämän postauksen jälkeen, et ehkä usko enää näiden oikeiden ihmisten olemassa oloon.
En katso kovinkaan paljon televisiota, koska sieltä harvemmin tulee mitään seuraamisen arvoista. Mutta emis. Sitä kyllä katson. Ilmeisesti olen myös jokseenkin omaksunut lähipiiriini myös nämä Englannin nummilla, Emmerdalen kylässä asuvat kaverit. Ja ihan pikkusen henkilökohtaiseksi meininki on jo mennytkin.
Ystävä, jonka kanssa tämän jonninjoutavan
mitästäeipästä keskustelun käymme harva se päivä, seuraa myös silmä kovana emistä. Sehän on enemmän kuin ok, että toistemme kuulumiset päivitetään vaikkei mitään päivän polttavaa uutista olisikaan. Mutta se, että minua henkilökohtaisesti huolettaa että miten päivä Emmerdalessa on sujunut, kun päivän jakso oli jäänyt näkemättä on ehkä sangen huolestuttavaa. "Siis mitä, Jackson kuoli! Mitä tapahtu? Ai Aaron antoi tabletin! Millä fiiliksillä se oli, miten se nyt pärjää -APUA!"
Miten näistä fiktiivihahmoista oikeasti tulee niin läheisiä? Melkeimpä voin sanoa silmiäni räpäyttämättä, että minulla on toinen koti Emmmerdalessa, New Yorkissa neljä aika kuumaa mimmi frendiä mun sinkkupäiviltä ja Hollywood Hillseillä asuu kans aika monta draamantajuista kaveria. Mä olen ihan henkilökohtaisesti elänyt heidän kanssaan ne elämän tähtihetket, häät ja hautajaiset. Yhdessä on ryvetty pohjamudissa kun nousukiito on päättynytkin rytinällä kunnon mahalaskuun, on itketty silmät päästä ja syöty jäätelöä lusikalla suoraan siitä mehukkaasta pahvipurkista.
Oman elämän
mitästäeipästä tapahtumat kun eivät aina niin usein tarjoile sydänjuuria läpättäviä ja draaman tujuisia hetkiä, niin on hyvä päivittää kuulumiset niiden kanssa kelle jotain tapahtuu. Eiks niin? Mun mielestä
miks ei. :D
