Kuuleeks mua kukaan?

Bärttil on herkkis. Hän ottaa vain himpun verran liian raskaasti elämän tuomat muutokset. Draaman sävytteisesti onhan hän "avoerolapsi".

Viime viikolla vietin "kauan odotettua" syntymäpäivääni. B oli tähän mennessä ollut kaupunkikoirana vajaan viikon. Ja meillähän meni tietääkseni loistavasti! Pitkiä lenkkejä jäällä, koirapuistoja ja herkkuja. Noh, niinhän minä luulin. :D

Ei, nämä eivät ole naapurista :D

Postiluukusta oli tipahtanut päivällä töistä tullessani pieni lappunen. Luulin lappusta ensin omaksi roskaksi. Kunnes.. "Hyvä naapuri..." Ei. Naapurini ei muistanut minua syntymäpäivän merkeissä. Viesti oli "hyvässä hengessä" kirjoitettu, varustettu muutamalla huutomerkillä. Ja luonnollisesti nimetön. Bruna oli kuulemma konsertoinut päivällä. Kovan tason artistista on kyse, sillä fanipostin mukaan konsertti oli jatkunut taukoamatta! :D

Mä tulin tänne huutelee, kai joku mua kuuntelee?

Kuitenkin, ikäänkuin syntymäpäiväni kunniaksi olin voittanut oikeasti jotain ihan konkreettista. Jotain muutakin kuin naapurini suosion. Nimittäin liput Irinan yksityiskeikalle Radio Energyn studiolle! Tämäkin oli mennä sivu suun, sillä luin ko. sähköposti-ilmoituksen juuri sinä päivänä, kun viimeinen ilmottautumispäivä oli käsillä. Mutta kuitenkin! :)

Henkilökohtaisesti en ole koskaan oikein kokenut olevani minkään tai kenenkään ns. hardcore-fani. Joskus ala-asteella kuvittelimme kaveriporukalla olevamme ehdottomasti pikku-kylämme aidoin Spice Girls. Minä Gerinä ja taivas rajana. Ei varmaan tarvitse sanoa enempää? :D

Mutta jos jaksat laulaa paria Irinan kappaletta Singstarissa kuusi tuntia putkeen, niin kauan että ääni loppuu, niin on ehkä pakko antaa jonkinlaista credittiä tälle naiselle. Sen verran kovia kipaleita on hänen äänihuuliltaan kajautettu! Rakas ystäväni J voinee yhtyä tähän. Ai mitä muistoja! <3 Irina ei pettänyt kyllä tälläkään kertaa. Piskuinen, suloinen ja äärettömän taitava nainen.

Nyt kun on päästy tästä Spice Girlistä Irinaan, jatketaan siis suoraan seuraavaan suunnitelmaan. Eilen lunastin piljetit tulevan kesän kuumottavimmalle reissulle. Mustanmakkaran kehto Tampere tarjoilee tulevana kesänä sellaisen setin loistavaa musiikkia ja esiintyjiä Blockfestin tiimoilta, että pakkohan sinne on itsensä ahtaa, +2!

Bertta kuittaa ja lähtee huutelemaan tänään laakeammille lakeuksille.
See you later alligator! ;)

Elävissä kuvissa

Tänään on ollut löysä päivä. Möllöttämistä möllöttämisen perään. Sen verran kuitenkin jouduin terästäytymään, että kävin sivistämässä itsenäni elävissä kuvissa, elokuvissa. Keräsin luut kasaan, kokosin naaman kasaan ja menoksi.

Kahvila Pompannapin tarjontaa viikon takaisista sunnutaikahveista.

Muistan miten jännittävää oli pienenä päästä elokuviin. Meijjän pienessä pohjoisen kylässä ei ollut omaa elokuvateatteria, vaan elävien kuvien katselupaikkana toimi paikallinen työväentalo. Oikea monitoimitalo. Perjantaisin teinit vetivät seitinohkasia samassa salissa ja kiersivät rinkiä,  kun taas lauantaina paikalle luunsa keräsivät eläkeläiset päivätanssien merkeissä. Sunnuntaisin silloin kun joku elokuva saatiin kylään samaisesta salista tuli koko kylän viihdekeskus -elokuvateatteri. Salin laidoilta leviteltiin punaiset, niin saamarin kovat ja epämukavat tuolit- jotta kyläläiset saataisiin sovitettua yhteen (siihen ainoaan) saliin itkemään ja nauramaan yhdessä tuumin. Itku pitkästä ilosta tuli viimeistään silloin, kun lopputekstien jälkeen yritit kammeta tuolista ylös ja huomasit takapuolesi kadonneen. Kertakaikkiaan kadonneen -tai sitten vain puutuneen. Siksipä ihmiset -ne fiksuimmat- ottivatkin omat tyynyt persuuksiensa alle, jotta itkua pitkästä ilosta ei tarvinnut maksaa. :D Kuulostaa jokseenkin jälkeen jääneeltä meiningiltä, mutta sellaista se oli. Melle ihan normi settiä. Nyttemmin olen lukenut ja kuullut äidiltä, että kylään saadaan viimeinkin nykyaikaiset laitteet JA TUOLIT, jotta tämä elokuvanautinto olisi edes jossain määrin nautinto. :D Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Kävin katsomassa tänään ihan opetusmielessä suomalaisen leffan 21 tapaa pilata avioliitto. Ja kannatti. Se, että jäikö siitä jotain haaviin tulevaa varten, jää sitten nähtäväksi. Käsittääkseni ensimmäisen vuoden naimisissa olon jälkeen tietää, kannattaako toisen naamaa katsella vielä toista vuotta.

Ja iltapalaksi raikkaria munakkaalla. Nam.

Se on kuulkaas enää viikko pääsiäiseen. Kotikonnut ja paikalliset elävät kuvat kutsuvat taas. Tiedossa on rento ja letkee reissu kotiin. <3