Sormusrasia

Mieheni on pitkään jo huokaillut, että minun tulisi hankkia jonkinlainen "turvapaikka" tai säilytysrasia kihlasormukselleni. Kotona puuhastellessani riisun sen aina tiskatessa, kokatessa ja siivotessa. Myönnän kyllä jättäväni sormuksen milloin mihinkin, milloin eteisen lipaston päälle, mikron ylätasolla, pesuhuoneessa lavuaarinreunalle yms. Juhannuksena sormusta etsittiin mökillä ihan pienen armeijan voimin, kun laitoin sen itse varmaan talteen eli keittiössä jonnekin tasolle ja sieltä se oli pyörähtänyt sitten jonkun maton alle piiloon. 

Nyt se sitten löytyi ja vieläpä muikistuttavaan hintaan -kirpputorilta! Olen tätä vitriiniä ajatellut alusta alkaen sormukseni tulevaksi yksiöksi, mutta en ole osannut päättää pitäisikö ostaa tämä pieni vai kerralla vähän suurempi. Nyt kun se sitten vastaan tuli alle parilla kympillä niin ei ostosta tarvinnut paljoa edes ääneen miettiä. Siinä se nyt sitten on omassa yksiössään. Hyvä kapistus, kun tulisi vain käytettyä! :D

Vaimomatskuu

Reissumme puolivälissä kesken leppoisan lomapäivän minulle esitettiin kysymys, mikä sai minut totaalisesti pois raiteiltani. Ee kaivoi shortsiensa kätköistä symbolisen lahjan ja esitti heti sen perään kysymyksen -sellaisen johon toivoo vastaavansa vain kerran elämässään. 

Kun selvisi, että kaveri on ihan tosissaan eikä kyseessä ole minkään valtakunnan vitsi, vastasin minulle esitettyyn kysymykseen myöntävästi ja vollotin hysteerisenä varttitunnin verran. Monta kertaa olen tätä hetkeä yrittänyt kuvitella päässäni ja miettinyt mahdollista reaktiotani. En minäkään nyt ajatellut, että tästä ensimmäisenä itkut puhalletaan pihalle. Voi sitä onnen määrää ja iloa -minusta tulee vaimo!

Ennen lähtöämme Ee oli soittanut isälleni ja hoitanut lupa-asiat kuntoon vanhan perinteen mukaisesti. Kun lupa ainoan tyttären kosintaan oli irronnut, osti Ee tuon kuvanmukaisen symbolisen sormuksen minulle ja sekä itselleen tuon upean taotun Ilkka Marttiinin sormuksen. Oman sormukseni sain valita myöhemmin, jotta se olisi varmasti mieluinen. Ja voi että miten mieluisen ja rakkaan sormuksen sainkaan!

Vaikka yhteinen tarinamme alkoikin vasta viime kesänä ja aikamoisella vauhdila olemme edennneet asiasta toiseen, ei kukaan ole vielä toistaiseksi taivastellut sitä meille -ainakaan ääneen. Päinvastoin ollemme saaneet valtavasti sydäntä lämmittäviä onnentoivotuksia. Joku viisas on joskus sanonut, että sen vain tietää kun se oikea sattuu kohdalle. Lopullisen sinetin tälle lupaukselle pääsemme antamaan kesällä 2015. Voitteko kuvitella, että minusta tulee morsmaikku!