Mangomaniasta persimoneihin

Saanen esitellä uuden intohimoni -persimonit! Nämä makeat möllykät testasin hiukan ylikypsinä viime viikolla. Maultaan nämä ylikäyneet yksilöt muistuttivat lähinnä papayaa. Tänään näin kaupassa niin terveitä yksilöitä, että oli ihan pakko antaa uusi mahdollisuus. Ja kuulkaas kerron, että kannatti! Persimonit saapuvat Suomeen Epsanjasta.

Kuva

Täydellisen kypsän ja sopivan makean yksilön löytää käyttämällä silmiää ja tuntoaistejaan. TÄydellisen yksilön pinta on sileä, kuori on napakka, mutta kokonaisuudessaan hedelmän pehmeys on oltava luokkaa "kypsä mango" eikä porkkana. Raa'alla persomonilla saa vaikka vesilnnun hengiltä. Vielä ei ole selvinnyt, että riittää syömiseen pelkkä peseminen, mutta kuori on ollut sopivan napakka, joten olen kuorinut hedelmät.

Kuva

Tämä kaveri on ollut todennäköisesti jonkin geenimanipulaatiomutaation kohde. Tai voihan luomussakin olla voimaa. ;)

Luomusta aasinsiltana aiheeseen THE NAKED TRUTH. Mielettömän tärkeään ja jaloon tekoon ovat monet blogisisaret taipuneet männä viikoilla. Mielestäni on upeaa, että useat sadat nuoret naiset ovat tarttuneet tähän haasteeseen ja näpäyttäneet ihmisiä, joiden kauneusihanteet ovat rakentuneet nykyajan keinotekoisesti rakennettujen ihanteiden ympärille.  Kun riisutaan ne ripset, kynnet, hiukset ja muut naamarit, niin mitä monestakaan jää enää jäljelle? Niin mielettömän upeita ja kauniita naisia on tarttunut tähän haasteeseen!  Itsehän en ole naamatauluani täällä vielä toistaiseksi vilauttanut. Mutta jos se päivä joskus koittaa, lupaan startata sen tämän kamppanjan tiimoilta.  Vaviskaa photoshopit, barbit ja kenit -kohta on netti täynnä luonnonkauniita naisia ja miehiä!

Jouluksi kotiin

Eipäs ole enää kuin YKSI kuukausi jouluun, ihanaa! Olen totaalisesti jouluihmisiä. Tuntui, että lapsena joulu tuntui ihan eriltä. Ehkä nyt "aikuisena" täytyy asennoitua joulun odottamiseen eri tavoin. Kasa lahjoja, leluja ja vaatteita -joulupukiltahan ne tulevat. Ei sitä lapsena tajunnut miten paljon vanhemmat satsasivat tähän vuoden parhaimpaa päivään, jotta siitä tulisi onnistunut. Tänä vuonna olen päättänyt, että joulua odotetaan eri tavoin. Rennosti.

Joulua pitää fiilistellä pitkin koko kuukautta. Leipoa, kuunnella joulumusiikka, käydä ehkäpä konserteissa, juoda glögiä ja askarrella. En ole askarrellut sitten kouluaikojen. Johtuen ehkäpä siinä saavutetusta valtaisasta menestyksestä. Kerran satsasin oikein tosissani yhteen maalaukseen kuvaamataidon tunnilla ja sain opettajalta kommenteiksi " Joo tosi kiva tollanen vähän lapsenomainen, menis hyvin jonnekin lastenhuoneeseen." Thanks.

Siinä se on. Oma tupa ja perunamaa. V:n kanssa iski perspiraatio ja päätimme tehdä jouluksi piparkakkutalon! Taikina ostettiin kaupasta valmiina, 2 pakettia riittää. Kaavoja emme jaksaneet piirtää, joten toteutimme villinä oman käsityksemme piparitalosta.

  


 Koristeina toimivat ihan perinteiset Amerikan pastillit, vaaleanpunainen ja valkoinen sokerikuorrute. :)Osat liimatiin kiinni sulatetulla sokerilla -ja on muuten tarkkaa puuhaa ettei näppejään polta!






 Kun taloa rakentaa pelkän perspiraation vallassa ja vieläpä vapaalla kädellä, niin lopputulos ei aina ole niin "tasapainoinen". Omaperäinen siitä kyllä tuli.

Ei ole kaikki sivut ihan suorassa eikä edes tasapainossa, mutta hyvä siitä tuli! Ainakin kasassa pysyy. Lopputarkastusta odotellessa..

Lämpöistä joulun odotusta kaakille! :) Jouluaskartelusta minulla on vielä visio ihan kuulkaas männynkävyistä, mutta katsotaan mitä siitä tulee. You guys will be first to know. ;)